keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Venetsiaa ihmettelemässä

Venetsia


Yksi reissupäivä oli ehdottomasti varattava Venetsialle.
Lähdimme varhain aamulla kohti määränpäätä.
Autolla menee puolitoista tuntia.

Kuljettajamme vie meidät mahdollisimman lähelle keskustaa.

Venetsian keskustaan voi tutustua vain kävellen tai vesiteitse.

Ihanan rauhallista.
Jostakin luin,
että talvella voit jopa kokea kaupungin olevan vain sinulle.
Sloveeniystävämme sen sijaan huokailivat,
 että siellä on aina kauheasti väkeä.
We will see.

Ohhoh, täällä on oikein pukeuduttu!

Näyteikkunat olivat pullollaan naamioita yms.

Santa Maria Gloriosa dei Frari -kirkkoa kävimme ihailemassa.
Niin kaunis on hiljaisuus...

Aamuaurinko ja tyyni vesi.
Sykähdyttävän kaunista.

Tuollainen magneetti pitää kyllä ostaa luokan taululle.

Kartalla täällä sokkeloisessa kaupungissa ei tee mitään.
Seuraamme seinissä näkyviä S.Marco-opasteita.
Tavoitteena on Pyhän Markuksen tuomiokirkko aukioineen.

Tyyntä myskyn edellä.
Vielä on mukavan leppoisaa kuljeskella täällä.

Pizzapaikassa kävimme myöhemmin,
ei kylläkään tässä.

Reipas matkaseuralainen

Näkymä Rialton sillalta.
Nyt alkaa näkyä jo vähän enemmän ihmisiä...

Muranon lasituotteita ihailemassa nuoren herran kanssa.

Samalla syömme vähän eväitä,
jotta jaksamme lounaalle asti.

Ja sitten!
Yhtäkkiä olimme keskellä kansanpaljoutta.
Pari viimeistä kadunpätkää ennen määränpäätä
olimme varmaan lähes tunnin jumissa.
Mitä täällä tapahtuu?
Sunnuntain kirkonmenot? Karnevaalit?

Kirkko oli suljettu iltapäivään asti.
Aukiolla oli esiintymislava ja väkeä... aivan liikaa meidän makuun!


Mutta kieltämättä näitä karnevaaliasuja oli kiva ihailla!

Oma lempparini!

Kansa on ihan antaumuksella valmistautunut juhlaan!
Oikea asenne!

Sitten kajahti Ave Maria!
Oopperalaulajan esitys menee luihin ja ytimiin.
Uskomattoman hieno esitys!
Samalla 99-metrisestä kellotornista laskeutui vaijeria pitkin esiintyjä.


Nyt lähdemme kuitenkin väentungoksesta pois.
Vielä yksi karnevaalihahmo kuviin.

Gondoli, soutaja ja turistit.
Ei varmaan hassumpi kyyti!
Taustalla Huokausten silta.


Otamme Rialton sillan suunnaksi eli takaisin päin.


Rialton sillan ympärys on iltapäivällä täynnä turisteja.
Hiljaisuudesta ei enää tietoakaan.
Minä bongaan lentokentälle menevän vesibussin,
ja muut laittavat kuljettajalle viestin,
että ovat valmiit lähtemään takaisin Nova Goricaan etuajassa.

Toivotin Miinalle ja Henna-Riikalle perheineen 
hyvät jatkot ja tsempit
ja lähdin lentokentälle "lepäämään" 
ennen iltalennon lähtöä.


Kerrassaan kaunis kaupunki Rialton siltoineen,
kyllähän tämä on kiva kerran elämässään nähdä!

Perillä lentokentällä.

Onpa rentouttavaa seisoskella liukuhihnalla
ja katsella kaunista lentoasemaa.


Siellähän se Amsterdamin-lento on.
Ykköskerrokseen siis!

Matkustaminen on kivaa,
mutta ihana on päästä kotiinkin!

Ciao!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti