Hanko ja Tammisaari - suorastaan kesäparatiisi!

Jos pelaisi bridgeä, 

niin Hanko kutsuisi vuosittain heinäkuun lopussa.

Mutta ei taida meikäläisestä bridgen pelaajaa tulla...

Hieno paikka kuulemma!

Ja sitten vielä Heidi mokoma alkoi ylistää paikkaa

maasta taivaaseen, 

joten tartuin tilaisuuteen.

Meille oli tulossa pakollinen Helsinki-Vantaan -käynti, 

joten sitä ajoa voisi vähän katkaista.

Yllytin isäntää osallistumaan yhteen Hangon kisaan,

niin minä voisin sillä aikaa koluta rantakaupunkia lasten kanssa.

Ja sieltä olisi ihan siedettävä matka lentokentällekin.

Joten ei muuta kuin bookingista majapaikkaa varaamaan!

Meidän viisihenkiselle porukalle löytyi kiva majapaikka Tammisaaresta.
Puolen tunnin matka Hankoon.

Slottsbädden huokui vanhan ajan tunnelmaa,
ja sieltä löytyi kaikki tarvittava sopuhintaan.

Janne-isäntä esitteli huoneistoa minulle ruotsiksi,

ja sain videokuvata ohjeistuksen, 

jotta voin sitä käyttää opetuksessa mallina omille oppilaille.

Hän oli suorastaan ammattilainen tällaisessa projektissa.

Lisäksi hän kertoi perusteellisesti kaupungin nähtävyyksistä.

Aloin jo harmitella, 

että yksi vuorokausi ei riitä millään 

kaiken mielenkiintoisen näkemiseen.

Olo tuntui onnekkaalta majapaikan valinnan suhteen.

Urheilukentän laitamilla kävimme pelaamassa yhden mölkkypelin ennen isännän hakemista Hangon iltakisasta.

Koko porukalla kävimme vielä pienen iltakävelyn Tammisaaren rantamaisemissa.

Olen jo ihan haltioitunut tästä kaupungista,
voiko Hanko muka vielä sykähdyttää...

Raatihuoneentorilla

Sitten Suomen vanhimman kävelykadun kautta majapaikalle.

Ihania näyteikkunoita!!!

Tällainen kaunotar näkyy huoneemme ikkunasta.

Näillä pärjää mainiosti illan.
Olipa muuten hienosti tehty esitelehti Tammisaaresta!
Både på svenska och på finska.
Lehteen oli listattu 10 must see -kohdetta,
aika ei siis millään riitä, harmi.

Tämä kuuluisa taiteilija on asunut myös yli kymmenen vuotta aikoinaan Tammisaaressa.
Kahlasin iltalukemisena läpi Schjerfbeckin elämäntarinan.
Jokaisen elämä on näköjään tavalla tai toisella haasteellinen,
alamäkeä seuraa aina ylämäki...

Seuraavana aamuna oli pakko pysähtyä

kirjan ja esitelehden innoittamana 

parissa paikassa ennen Hankoon lähtöä.

Ja tällainen herkullinen yksityiskohta selvisi:

Paikallinen leipomo on kehitellyt jo viime vuoden puolella
pitkään ja hartaasti
virallisen Suomi 100 -leivoksen.

Leipomo aukeni jo aamutuimaan,
joten kävin ostamassa yhden Suomi100-leivoksen ja yhden "jalkapallon"
mukaan Hankoon aamukahvia varten.

Kesän eteneminen näkyy myös tienvarren kukissa.
Kyllähän tämä rentunruusukin osaa olla kaunis.

Isäntä aamupeleihin ja meidän suuntana Hangon Tulliniemi.

Meri!
Sydän pyörähtää. Voi tätä vapauden tunnetta!
Täällä on tilaa hengittää...
Meren rannalla kasvaneena aina havahtuu tähän fiilikseen.

Päivästä on tulossa todella lämmin.

Vapaudenpatsaalla oli vuorossa odotettu aamukahvi ja pojilla jätskit.

Suomi100-leivoksessa olivat maut kohdallaan.
Lisäksi se oli gluteeniton.
Varsin onnistunut tuotekehittely.

Hiekkarantaa oli kaikkialla.

Pitkälle luontopolulle en uskaltautunut,
mutta tämä lyhyt polku on passeli.

Mukavat maisemat,
mutta nyt Elias kirmailee siihen malliin,
että äkkiä takaisin autolle.

Neljän tuulen tuvalla.
Poikia kiinnostaa pakettiauton peruuttelu...

...minua nämä maisemat.

Tytöt ovat tulleet uimaan.
Voiko olla täydellisempää kesälomanviettotapaa?!

Ihanat kukkaistutukset kirkolle noustaessa.
Lempivärejäni.

Vesitorni oli vielä suljettu,
mutta ehkä en olisi tällä kokoonpanolla uskaltanut sinne kiivetäkään...

No niin, 

Good Morning Hanko 1 -bridgekisa on pelattu.

Nyt auto kohti Helsinkiä.

Pari Raaseporin must see -kohdetta käydään matkalla kurkkaamassa.

Raaseporin linnanrauniot.
Pikaisesti,
ei ehditä nyt kunnolla seikkailemaan...

Billnäsin ruukin maisemissa

Ja sitten vielä Fiskars Village!

Täällä olisi mieluusti pysähtynyt pitempäänkin,
mutta pakko lähteä posottamaan Helsinki-Vantaata kohti.

Nyt onnellisesti taas kotona.

Koko perhe kasassa.

Teinit nukkuvat, 

isäntä leikkaa ruohoa,

kaksi katsoo Risto Räppääjää 

kunnes äiti lopettaa tämän blogin räpyttelyn 

ja lähtee heidän kanssaan kauppaan.

Taivas on pilvessä.

Hangossa paistoi siniseltä taivaalta.

Taitaa se todellakin olla tavallista aurinkoisempi paikka.

Ehdottomasti päästävä toisenkin kerran!

Kesällä Åressa

Åre ja Östersund

Näistä kahdesta olen haaveillut viimeiset 25 vuotta.

Oikeastaan enemmän talvimaisemissa,

mutta matkanteko sinne talvikeleillä on tuntunut liian haastavalta.

Joten nyt siis kesäretki Åreen,

eiköhän siellä jotain tekemistä keksi...

Vaasasta Uumajaan

Vähän haikein mielin tälle reissulle lähdin, 

sillä yksi pojista ei ole mukana.

Bridgekisat Slovakiassa menevät edelle,

ja vähitellen kai ne nuoret alkavat lähteä muutenkin omille reissuilleen.

Ajamista on kiitettävästi,

vaikka lyhensimme vähän matkaa valitsemalla 

Vaasa-Uumaja -laivayhteyden.

Onneksi tajusimme ottaa hytin,
että sai pienet nokoset käydä nukkumassa.
Aamupuoliviiden herätys ottaa koville.

Ja sitten sitä ajaa posotettiin.
Arvioitu ajoaika lähes kuusi tuntia.
Sollefteåssa ensimmäinen tauko:
mansikoita ja jäätelöä, tankkaus ja ihanat pienemmät tiet.

Döda fallet

Aurinkoinen sää teki ajomatkasta kivan, 

kun sai nauttia kauniista maalaismaisemista.

Mitään lomasuunnitelmaa ei ollut. 

Kirjastosta olin lainannut tiekartan ja yhden kirjan, 

mutta kirjan lukeminen jää Åreen.

Onneksi tajusimme kurvata Döda fallet -nähtävyyden p-paikalle.

Döda fallet on kuivunut koski.
Siinä on aikojen alussa uitettu huonolla menestyksellä tukkeja.
Sitten rakennettiin uittokanava,
joka kuitenkin sortui aiheuttaen järven tyhjenemisen pikavauhtia
ja sitä myöten hyökyaallon.

Upea paikka.

Kohti Östersundia ja Årea

Gesunden ja Indalsälven takasivat kauniit maisemat.

Perillä Åressa

Östersundin kohdalla oli jo niin väsy ja nälkä,

että päätimme jättää kaupunkiin tutustumisen paremmalle päivälle.

Lopultakin kohteessa.
Tässä näkymä parvekkeeltamme.

Kylänäkymässä oli paljon maastopyöriä, 

kauniita loma-asuntoja ja hotelleja 

sekä monenlaisia liikkeitä.

Luontokohteet kiinnostavat kuitenkin eniten,

shoppailun voi jättää mahdollisille sadepäiville,

vaikka nykyihminen hukkuukin jo kaikkeen tavaraan.

No, ehkä tuolta outletista jotain kivaa löytyy...

Iltalukemisena aloitin tämän.
Ensin piti opiskella Ruotsin maakunnat,
että löysi hakemansa...
Loistava kirja.
Tähän on koottu kaikki näkemisen arvoiset luontokohteet
ja historialliset maamerkit.
Kiitos Ähtärin kirjasto!

Åre gamla kyrka

Ensimmäisenä päivänä kävimme tässä 1200-luvulta peräisin olevassa kirkossa.

Idyllinen pieni kirkko.

Varmaan joku laskettelusuuruus on vihitty täällä.

Täydellinen kirkko pieniin häihin.

Kirkko oli lukittu,
mutta avain oli nätisti kaikkien saatavilla.
Piti vain noudattaa aukioloaikoja,
niin hälytykset eivät mene päälle.

Idyllinen.

S:t Olofin patsas,
jolla on yhtymäkohdat Armfeltin johtamaan
Trondheimin sotaretkeen.

Tännforsen

Tällaisen majan takaa löytyy Ruotsin massiivisin vesiputous Tännforsen.

Polun varressa oli myös luontoinfoa,
kasvien nimet myös suomeksi.

Ja huh, mikä kohina ja pauhu!
Mikään ihmisen rakentama nähtävyys ei pärjää tällaisille luonnonihmeille.

Karolinermonumentet

Duvedissa oli Trondheimin sotaretken muistomerkki.
Sotilaita (ruotsalaisia ja suomalaisia) oli paleltunut kuoliaaksi
perääntymisvaiheessa lumimyrskyssä.

Muistomerkiltä oli kauniit näkymät laaksoon.

Ånnsjön

Ånnin kylän rautatieasemalta lähdimme retkeilemään lintubongareiden paratiisiin, 

vaikka lintutuntemus on kyllä heikkoa, 

mutta eiköhän siellä muutakin nähtävää ole.

Lumirinteiset tunturit ympäröivät meitä.
Pitkospuita kävelimme muutaman kilometrin.

Autolla teimme piston Ånnsjönin toiseen päätyyn.
Ihana talo ja ihanat näkymät.
Kylän nimi on Klocka.
Entisenä Kellon Kiviniemen kasvattina oli kiva löytää
Kello-niminen paikka Ruotsistakin.
Kyllä kelpaa asustella.

Päiväajelu Trondheimiin

Koskaan ei tiedä, millaiset tiet Norjassa odottavat...
Turhaa jännittämistä.
Åresta on helppo ajaa Trondheimiin.
Matkaa on 170 kilometriä.

Taukopaikaltamme alkoi avautua komea Trondheimin vuono.

Nidarosin tuomiokirkko

Nidarosin kirkon pihamaan pieni kurkistaja.

Vanhankaupungin näkymää

Nidelva-joki, viikinkikoristeinen silta ja kauniit vanhat puurakennukset.

Paluumatkalla näimme kalliopiirroksia.

Idyllistä rakennustaidetta.

Ja kauniin Skurdalsvolldammenin ennen Ruotsin rajaa.

Takaisin Åressa

Åre upeine hotelleineen kylpi ilta-auringossa...

...mutta hetken päästä jo satoi. Sää vaihtelee todella nopeasti.

Lomalukemisena oli myös tämä.
Latu & polku -lehdestä sain vinkin tähän erään lahjakkaan urheilijan tarinaan.
Hän asui muutaman vuoden kodassa metsässä etsien elämän tarkoitusta.
Ja se kotapaikka on sattumoisin täällä Jämtlannissa.
Siellä lähellä on Ristafallet-vesiputous,
joka on tarkoitus käydä katsomassa.

Kallsjön

Eräänä kalseana päivänä kiersimme Kallsjön...

Kaunis reitti. 

Aurinkoisessa säässä olisi tehnyt mieli pysähtyä useamman tunturipuron kohdalla 

ja ihastella järvi- ja tunturimaisemaa 

välillä korkeallakin kulkevan tien varresta.

Husön vanhassa kaivoskylässä.

Sulvikenissä aallot piiskasivat rantaa.

Kallrörin kylämaisemaa.

Kallin kirkko

Mutta niin se sää illalla taas selkeni...
Valloittava Åre.

Ristafallet

Aurinkoisena iltana ajelimme läheiselle vesiputoukselle,
Torgebyn "kotikulmien" Ristafalletille.

Meikäläisen vastustelusta huolimatta Elias pääsi mukaan jyrkänteen laidalle.

Sateenkaari asuu täällä aina.

Vielä vähän kosken kohinaa:

Trollstigen ja Nalleklippan

Åresta lähtee paljon vaellusreittejä.

Päätimme valita helpon sinisen reitin:

Trollstigenin.

Tämä laji oli kyllä todella suosittua täällä.
Tuolihissillä ylös ja rinnepolkuja mutkitellen alas.
Ei näillä aamuilla enää...
Patikointi riittää.

Trollstigen.
Tässä vaiheessa tuntui,
että pikkulasten reitille ollaan menossa,
mutta pian hymy hyytyi ja ote tiukkeni Valtterin käsivarresta.

Ainoa kohta tunturipuron varrella,
missä uskalsin päästää Valtterin käsipuolesta irti.
Kapea polku meni kaiken aikaa jyrkänteen laidalla ilman aitaa.

Alarinteeseen emme juurakkoista, liukasta polkua uskaltaneet lähteä,
joten Tööni ja Aleksi hakivat auton tänne hotellille.

Tälläkin vekottimella tänne olisi päässyt.

Hotellin pihapiirin Åre Museum oli vessanovea myöten
piipahtamisen arvoinen.

Jatkoimme retkeilyä hotellilta vielä Nalleklippanille vajaan kilometrin päähän.
"Rentouttava" kahvihetki jyrkänteellä.
Maisema on kyllä kiipeämisen arvoinen.

Ilta-ajelu Helgesjönillä

Viimeisenä iltana kävimme vielä ajelulla Helgesjönin suunnalla.

On kruununprinsessa Victorian 40-vuotispäivä.

Åren sää vaihtelee edelleen auringonpaisteesta sadekuuroihin,

mutta kyllä täällä sielu lepää.

Täältä piti ostaa pakolliset suklaatuliaiset.

Lähtöpäivän aamulle jää Åreskutanin valloitus.

Åreskutan

Aamulla tulimme ennen kabinbana-hissin avautumista 

jo ostamaan liput ylös Åreskutanille.

Sää oli upea.

Nyt varmaan on hyvät näkymät.

Emppaa jännitti kovasti,

mutta hienosti selvisimme hissimatkan.

Huipulla!
Hissiltä oli vielä kilometri kiipeämistä haastavassa maastossa,
mutta onnellisesti ylhäällä!!

Sitten kahville ja limsalle,
ja Valtteri saa hoitaa ostamisen.

Huipulla tuulee aina.

Porukkaa alkaa tulla lisää.

On täällä uskomattoman jylhät maisemat!

Takaisin hissille tulimme tätä helpompaa reittiä.
Olisi ehdottomasti pitänyt valita tämä ylös mentäessäkin,
mutta ehjänä ollaan!

Ja sitten alas.

Voin vain kuvitella noiden pyöräilijöiden riemun,
mutta reitiltä ei passaa poistua...

Östersund

Kotimatkalla poikkesimme pikaisesti Östersundin kohdalla 

Frösön-saarella.

Nyt alkaa olla jo koti-ikävä.

Borta bra men hemma bäst.

Bridgenuoremmekin on onnellisesti matkannut
Wienin kautta Kööpenhaminaan, yksin...
Huh! .
...huokaa äiti.

Nyt on jo toisella porukalla matkalla kohti uusia seikkailuja.
Me lähdemme kotiin seuraamaan tilannetta.

Åre vei palan sydämestä,
Torgebyn kirja vain syvensi elämystä.

Vi ses!