Saariston rengastie
Kiersimme sen autolla perheen kanssa
kuusi vuotta sitten.
Ihaillen katselin pyöräreissaajia,
ja ajattelin, että joskus haluan
kokea tämän reitin pyöräillen.
Vuosi sitten heitin ajatuksen Minnalle,
kun pidimme sadetta räystään alla
kesken Ähtärinjärven kierron.
Ja jos toinen vastaa heti, että mukana,
niin se on sitten siinä!
Majoitukset ja junaliput
varasin jo kevättalvella.
Tavoitteena oli katto pään päälle,
ei telttamajoitusta
tällä kertaa.
Maanantaina 27.6. hyppäsimme klo 10.23 -junaan,
vaikka se kiertääkin Jyväskylän kautta.
Aamuvarhain olisi päässyt suorempaa reittiä,
mutta yöunia emme halunneet uhrata.
Tai siis emme todellakaan hypänneet junaan,
vaan nostimme superraskaat kulkupelimme
isännän jeesaamana junaan.
Helle.
Ja sitä on luvassa koko viikoksi.
Koko keho tihkui hikeä heti alkumatkasta,
vaikka oli kuinka ilmavia vaatteita laittanut päälle.
Junat olivat hiukan aikataulusta jäljessä,
mutta hyvin ehdimme Jyväskylän matkakeskuksessa
nauttia salaattilounaan,
joka tuntui houkuttelevimmalta näin helteellä.
Mutta jotain häkellyttävää koimme.
Siististi pukeutunut poika tuli kerjäämään rahaa,
ja aikuinen mies teki samaa
kivenheiton päässä.
Onko meno mennyt tällaiseksi...
No niin, tällaisia ovat siis junien pyöräpaikat.
Hainhampaisiin emme uskaltaneet emmekä kyenneet
nostamaan täydessä lastissa olevia pyöriämme.
Kolmatta pyörää ei onneksi ollut;
ahtaaksi olisi tila käynyt.
Istumapaikat olimme varanneet ihan vierestä,
joten pystyi vähän seuraamaan,
ettei kukaan koske eväskarkkeihimme 😉
Jyväskylä-Tampere -väli sujui ihan jees,
vaikka juna oli todella täysi
yhden vaunun puuttumisen takia.
VR:llä on ollut haastavia aikoja raidetöiden ja
viivästymisten kanssa hiljattain.
Tampereen 20 minuutin vaihtoaikaa pikkaisen
jännäsimme etukäteen tästä syystä.
Ja, niinhän me sitten missasimme Turun-junan.
Mutta vajaan tunnin päästä lähti seuraava juna,
johon meidät ohjattiin.
Mutta entäpä pyörät?
Kaikki pyöräpaikat olivat varattuja
Tampere-Turku-välille,
mutta kekseliäät konduktöörit
tarjosivat pyörillemme oman vaunuosaston.
Kuuma oli,
mutta suuntana Turku, jes!
Nyt se seikkailu alkaa!
Logomonsillalla ensimmäiset fiilistelyt,
huippua!
Tämä katukuva kuvastaa minulle Turkua
kuten Aurajokikin.
Ja Turun tuomiokirkko 😍
Pienen pyörimisen jälkeen,
ja yhden paikallisen ohjaamana
löysimme oikean suunnan kohti Kaarinaa
ja Paraisten majapaikkaamme.
Google Mapsin kanssa seurustelu
on aika ajoin mielenkiintoista,
ja välillä piti olla tottelematon.
Nämä kävelytieopasteet olivat kyllä huippuja!
Kirjalansalmen sillalla pääsee näkemään
jo pilkahduksia merestä.
Ja upeat on maisemat Hessundin sillaltakin.
Paraisilla kävimme ilta- ja aamupalaostoksilla.
Ja kotona on kymmenittäin kestokasseja,
mutta ei sitten yksikään sattunut mukaan...
Ostin komean heijastavan kauppakassin,
jolle oli muuten käyttöä koko reissun ajan.
Ihana liikenneympyrä.
Nyt enää vajaa kilometri kämpille.
Tämä kyltti 👌
ja tämä iki-ihana mummonmökki löytyi Airbnb:stä 😍
Suihkuun päivän hikoilujen jälkeen,
ja sitten iltapala ulkoterassilla,
i-ha-naa...
Ja terassilla ei hyttysen hyttystä.
Ähtärissä alkukesä on ollut kyllä
hyttysarmeijan piirittämää.
Uni maittoi,
kun saatiin pöytätuulettimet hyrräämään kummankin huoneeseen 😅
Tuleekohan tästä samanlainen hellekesä kuin viime vuonna...
Ja aamiainen terassilla.
Tällä jaksaa...
Ja polle taas talutetaan tien päälle.
Majapaikasta lautalle on matkaa 18 km.
Olinko se minä, joka muisteli,
että aika tasaista se reitti oli 😅
Hirmuisia kinkareita oli koko matka Paraisilta Nauvon lautalle.
Moni viiletti sähköavusteisilla pyörillä nousut hujauksessa,
mutta nämä naiset sitkutti reisilihaksia säästelemättä
ylös jokaisen mäen.
Fyysinen rasitus on olennainen osa elämystä.
Näin ainakin allekirjoittaneen kohdalla.
Tilanne voi olla toinen hetken päästä.
Enää ei olla ihan teinejä.
Joten nautitaan jokaisesta päivästä,
jolloin voi harrastaa liikuntaa.
Nämä ruotsinkieliset kyltit ovat ruotsin kielen opettajalle
ehdottoman tärkeitä kuvauskohteita 💪
Pakollinen kuvauspaikka!
Molemmat on ihan fiiliksissä 😍
Ja eihän tämä raskasta ole,
kun pidetään yhtenään kuvaus- ja juomataukoja.
Ensimmäinen lauttamatka Paraisilta Nauvoon ✌
Jäimme jälkiaamiaiselle heti lauttarantaan.
Ihanat kalliot varjossa,
ja nämä pensasmustikat 💙
Ja kännykästä piti soittaa uutta kesäbiisisuosikkia:
Lautalta oli 14 kilometriä matkaa Nauvoon.
Piipahdimme ensin "hotellihelpotuksessa".
Ja sitten varjoisaan paikkaan lounaalle.
Söder-ravintolasta tilasin herkullista halloumisalaattia.
Ja tämä viereiseltä bussipysäkiltä bongattu
Saaristobussi on
varasuunnitelmamme pyörän hajoamisen tai
sairastumisen/loukkaantumisen varalle.
Sitten vielä Nauvon satamaan...
Nauvosta olisi voinut tehdä retken Seilin saarelle,
mutta päätimme jo alussa, että iso pistoja
emme lähde tekemään perusreitiltä.
Ihanan näköinen kahvila,
mutta nyt suuntaamme viereiselle kirkolle.
Piipahdimme sisällä vuoron perään
toisen ollessa pyörävahtina.
Mahtavan viileää täällä sisällä!
Kaikki vanhukset pitäisi tuoda tänne
tällaisina hellepäivinä.
No, helpommin sanottu kuin tehty.
Palasimme kuitenkin idylliseen Köpmansiin jätskille.
Varjoisa sisäpiha oli rauhoittumisen tyyssija,
ja Minna sai ladattua urheilukellonsa
mittaamaan matkaamme.
Matka jatkui Nauvosta majapaikkaamme Solvillaniin.
21 km.
Emme olleet ainoat pyöräilijät täällä,
tai oikeastaan pyöräilijät ovat pääasiakaskunta.
Autoilijoilla matka taittuu hätäisemmin,
mikä on harmi, sillä monta kaunista juttua
jää autosta huomaamatta.
mikä sopii tällaiselle 70-luvulla syntyneelle vallan mainiosti:
monta tuttua sisustusjuttua omasta lapsuudesta.
Huoneemme näytti tältä:
iso ikkuna ja hyttysverkko, jes!
Ja bonuksena tieto,
että Pirkko Mannola on ollut
ensimmäinen vieras tässä huoneessa.
Ja huoneen nimi sattui olemaan Åke 😀
Retroilu on omistajien intohimo,
ja jokainen yritys,
joka on intohimolla luotu,
on huippu!
Illalla pyöräilimme Korppoon keskustaan kauppaan.
Kauniit on kylätien maisemat.
Ja hyvää iltapalaa taas tarjolla.
Illalla Korppoon kaupasta tarttui mukaan myös Fresitaa.
Skål!
60 km helteessä on hyvä saavutus!
Jokaiselle huoneelle oli varattuna aamiainen jääkaapissa.
Iltarupatteluissa havahduimme lautta-aikataulun
erikoisuuksiin.
Oli lähdettävä joko klo 8.45 tai klo 11.25.
Puoli kymmenen lautta oli varattu
vaarallisten aineiden kuljetuksille.
Eli siirsimme herätyksen tuntia aikaisemmaksi.
Onneksi tuli puheeksi 😅
Keskiviikkona 29.6. ensimmäinen lautta oli
Galtbystä Kittuisiin.
Aivan ihana oli pyöräillä Houtskarin puolella,
kun tiesi, että seuraava autorypäs lautalta
tulee vasta kolmen tunnin päästä.
Lauttaylityksiä oli useampiakin päivän aikana...
Suomalaiset tuotteet 💗
Ihana mummonmökki!
Tuollaisessa voisin vanhuuteni viettää 😍
Ja houkutteleva jätskimainos myös.
Toista päivää toiminnassa oleva uunituore yritys
Glasshållplatsen
yrittäjineen ja naantalilaisine jäätelöineen
oli ihastuttava.
Mielenkiintoista faktaa suomalaisesta yrittäjyydestä;
Voi olla vain viisi istumapaikkaa,
jos ei ole vessaa asiakkaille tarjolla.
Kello on kaksi iltapäivällä,
ja me olemme jo Iniössä.
Kevättalvella majoituksia varatessani
olin katsonut päivämatkaksi 51 km,
mutta pyöräilyä oli vain 28 km.
Jos majoitus ei olisi jo maksettu,
niin hätähousuluonteena olisin jatkanut matkaa,
mutta hyvä näin...
30 astetta lämmintä,
ja viimeinen mahdollisuus nauttia saaristoelämästä.
Otetaan iltapäivä ja ilta rennosti!
Majapaikkamme on taas aivan reitin varrella.
Villa Högbo ja ystävällinen nuori mies vastaanottamassa
meitä ja muita matkailijoita.
Nämä meidän majoitushuoneet ovat nyt olleet
tällaista näyttämötaiteen juhlaa.
Nyt huone tuo mieleen Seela Sellan.
Tämän majapaikan yksi odotetuin palvelu oli
pyykinpesumahdollisuus.
Saimme pestyä hikipönttövaatteemme,
ja tuuli kuivasi ne hetkessä.
Nyt sitten turistivaihde päälle ja toiveena myös löytää
varjoisa paikka retkiruokailulle.
Jossakin blogissa varoiteltiin
Iniön kaupattomuudesta ja ruokapaikkojen puutteesta.
Ja minä sitten pakkasin trangian ja retkiruokia meille mukaan,
jotka painoivat kuin synti.
Nyt oli tavoitteena keventää lastia,
vaikka ravintoloita olikin pari tarjolla.
Viimeisimmällä lauttapätkällä toisen sivulaukkuni koukku irtosi,
ja remmejä ja mustekalaa laukuista penkoessani
kaksi ystävällistä miestä ehti jo tarjoamaan nippusiteitä avuksi.
Ja minähän otin ne kiitollisena vastaan.
Jatkossa retkivarustelistalla pitää ehdottomasti olla nippusiteet,
oli kyse sitten vaelluksesta tai pyöräretkestä!
No, ainoa varjopaikka oli kirkon luona.
Tuleekohan tästä noottia?!
Ei tullut,
tuli vain mukavia rupatteluhetkiä
muutaman kirkossa vierailevan kanssa.
Ja sitten kirkon eteen ajoi pakettiauto.
Ajattelin, että talonmies tulee nyt
taivastelemaan ruokapaikkaamme,
mutta hän olikin Mats,
joka toimii vielä eläkeläisenäkin
kirkon kellonsoittajana.
Hän sanoi menevänsä sulkemaan luukut
korkealle torniin.
Och han pratade svenska.
Det var fint!
Ja hän pyysi meidät mukaan 😍
Niin ikimuistoinen elämys 💗
Hänen isoisoisänsä oli ollut seppä,
ja oli ollut tekemässä metallirakenteita kirkontorniin
1880-luvulla.
Hän oli Matsin täyskaima.
Löysimme nimmarin kirkontornin
puupalkeista.
Olipa ainutlaatuinen kohtaaminen.
Tällaiset ovat parasta!
Kirkkokäynnin jälkeen haimme pyörät,
ja lähdimme lähialuetta tutkimaan.
Ukkosta oli ilmassa,
mutta päälle ei myräkkä tullut.
Yksi kauneimmista näkymistä reissulla.
Rantaravintola venesatamineen.
Yhdessä veneessä luki Saaristolääkärit,
mikä toi mieleen jonkin tv-sarjan,
mutta vakavasti puhuen aika hieno juttu,
kun on tällainen palvelu olemassa.
Norrbyn kylän ja sataman näkymiä.
Onneksi oli tämä huili-ilta.
Paljon kaunista ehdimme nähdä.
Kannvikin lauttakin käytiin tsekkaamassa aamua varten.
Villa Högbyn isäntä oli sitä mieltä, että
vaarallisten aineiden lautatkin ovat yleensä vapaasti käytössä,
sillä tällaisia erikoiskuljetuksia on
äärimmäisen harvoin.
Hän vielä soitti ja varmisti.
Eli huomisaamun klo 9.30 lähtöaika on täydellinen.
Saa rauhassa nukkua ja syödä aamiaista.
Ja loistavaa asiakaspalvelua.
Meitä oli kuusi pyöräilijää lähdössä
tuohon lauttaan.
Team Villa Högbo 💪
Aamulla oli onnellinen olo,
kun oli saanut nukuttua huippuyön.
Ikkuna oli koko yön sepposen selällään.
Mikko Kuustosen kanssa
ei tarvinnut illalla kauan seurustella,
kun uni tuli silmään.
Ja aamiaispöydän kynttilät 💗
Miksi tuota rauhoittavaa elementtiä ei huomata
käyttää kesälläkin useammin?!
10 pistettä Villa Högbolle!
Torstai 30. kesäkuuta.
Joka-aamuinen rituaali eli
jonkinmoinen aamuvenyttely.
Tämä turkulainen pariskunta tuli meille tutuksi.
Mies oli ensin jeesimässä lautalla
irronneen kiinnityskoukkuni kanssa,
ja monen monta mukavaa keskustelua
kävimme muutenkin.
Heiltä saimme myös ratkaisevan
ohjeen valita lyhyempi reitti
Hakkenpään lautan kautta.
Pidemmällä reitillä pitää
kuulemma ajaa kieli keskellä suuta
rekkojen ja autojen kanssa.
Aamun lämpö muuttui pian taas helteeksi,
mutta kaunista on!
Aurinkorasva, pitkähihainen kevyttakki ja valtava määrä juomaa
olivat ehdottomat asiat tällä reissulla.
Nyt saavuttiin mantereen puolelle Heponiemeen Kustaviin.
Kaunis majoituskohde tämäkin.
Peterzens.
Nyt seuraava etappi on Taivassaloon,
josta löytyy Minnan sukujuuria.
Matkaa 17 km.
Upea oli tämä Kaitaisten silta.
Ei vaan uskaltanut liikenteen keskellä
alkaa sillalla valokuvaamaan.
Ennen Hakkenpäähän ajamista piipahdus
Taivassalon kirkossa ja hautausmaalla.
Ja nälänsiirtoeväät paikallisesta kaupasta!
Ja varjo löytyi bussiseisakkeelta.
Hakkenpäässä taas kokkailimme näin.
Ja "punkkisukat" otettiin varulta käyttöön,
kun pöydän ympärillä oli heinikkoa.
Ruoan tekeytyessä
pulahdimme mereen.
Onneksi laiskuus ei vienyt voittoa,
vaan jaksoimme vaihtaa uintikamppeet.
Niin virkistävää merivettä!!!
Piipahdimme myös täällä ennen lautan lähtöä.
Aurinkoiset asiakaspalvelijatytöt
täyttivät vesipullomme jäiden kera,
iso kiiiiiitos!!!!
Ei kauan tarvinnut uintikamppeita kuivatella.
Teersalon satamassa ähtäriläisiä odotti
iloinen näkymä 😀
Tästä on matkaa 30 km
majapaikkaamme Naantaliin,
eikun menoksi!
Tervetullut mansikkapaikka ennen Merimaskua!
Ja merellinen Merimasku:
Nyt on jännää.
Tietyö, vilkas liikenne ja hurjan korkealla kulkeva silta.
Matkalla saimme tuntumaa tuleviin asuntomessuihinkin.
Hienoa seutua.
Ja Naantali lähestyy...
Presidentin Kultarantakin siintää kauempana.
Presidentti itse taitaa olla vielä Nato-asioilla...
Ja hups!
Hetkessä putkahdamme isolta tieltä
idylliseen Naantalin vanhaankaupunkiin.
Tässä se on:
majapaikkamme Tuisku
Risto Räppääjä ja liukas Lennart -maisemissa 😍
Olen sanaton 😍
Yhdellä terassilla soittelee muusikko...
Kyllä live-musiikki onkin ihanaa,
ja tämä ilta-aurinko 😍
Täällä on ihan epätodellisen kaunista!
Mutta nyt on iltapalan aika.
Kävimme jo hakemassa lähikaupasta perinteiset
sämpylät, jogurtit, salaatit, juustot, tuoremehut...
God morgon!
Nyt alkaa "tylsä" kaupunkiosuus
Naantali-Raisio-Turku...
Mutta pyörätiet ovat niin leppoisia ajaa!
Taivas on mennyt pilveen,
mutta lämpöä on 27-28 astetta.
Raisio 👍
Tavoitteemme lähestyy...
Pakollinen pehmistauko kuitenkin ensin.
Jes, täällä me ollaan 💪😍
Sitten pyöräily rautatieasemalle...
No, ei se vielä ollut tämä...
Ihana paikka hypätä hetkeksi sadan vuoden päähän.
Mutta nyt!
Kävimme tsekkaamassa laiturit ja lähtöajat,
ja sitten Brinkkalan taloa ja ruokapaikkaa etsimään.
Kaikki löytyi!
Ja valtavasti ihmisiä!
Korona-ajan jälkeen on mukava
nähdä vilskettä ja vilinää.
Teinistä löysimme rauhallisen pyöräparkin
ja maittavaa ruokaa.
Nyt asemalle.
Juna Ähtäriä kohti lähtee klo 16.05.
Vähän erilainen pyöräpaikka.
Parempi kuin hainhampaat.
Mutta sitten...
Jyväskylä-Ähtäri-Seinäjoki -juna oli peruttu,
ja asemalla oli korvaava bussi.
Mutta me ja pyörät sekä yksi saksalainen nainen
emme mahtuneet täpötäyteen bussiin.
Pääsimme taksilla kotiin 😀
Heike jäi Haapamäelle,
ja me jatkoimme Ähtäriin.
VR palveli loistavasti, kiitos!
Pyöräilykilometrejä tuli 220,84
Minnan mittarin mukaan,
ei hassumpaa!
Ihana reissu!
Todella kauniit maisemat!
Ja hyvä seura!
Kiitos 💗
Mikä onkaan seuraava haave?!
