Kirjastosta lainaamani matkaopas
toteaa ykskantaan,
että Nova Gorica Sloveniassa
on tylsä paikka!
Emme ainakaan odota liikoja 😊
Kouluvierailujen ja työssäoppimispaikkaan tutustumisen
ohella kiertelemme kaupunkia ja lähiseutua
niin paljon kuin mahdollista.
Paikallinen kv-koordinaattori pahoittelee
sateista säätä,
mutta suomalaiset ovat tottuneet kaikkeen,
no problems!
Nova Gorica on kuuluisa kasinoistaan.
Ne vetävät eniten asiakkaita naapurimaasta Italiasta, mutta
kiinalaisetkin ovat kuulemma löytäneet tänne.
Slovenia on todella nuori maa.
Se itsenäistyi vuonna 1991.
EU:n jäseneksi se liittyi vuonna 1994.
Sen kunniaksi kävelyetäisyydellä oleva Italian ja Slovenian raja
on saanut oman muistomerkkinsä.
Tämä aukio löytyy rautatieaseman edestä.
Hassua, kun voi kipaista ohimennen Italian puolella.
Majapaikkamme lähellä oli myös
fransiskaaniluostari.
Kukkulalta oli komeat näkymät sadepäivänäkin.
Ja myöhemmin poutaisena iltana...
Italian puolelle johtavan pääkadun varrelta
löytyy tunnettujen sloveenien kasvokuvia.
Eikä tuo jalkapallostadionkaan hassumpi ole.
Autolla poikkesimme ihailemassa Socajoen turkoosia vettä
ja huimia siltoja,
joilta jotkut hullut hyppäävät benjihyppyjä.
Ajelu jatkuu läheiseen viini- ja kirsikkalaaksoon.
Keväällä paikka on varmaan upea.
Italian puolella on vaikuttava rakennelma
ensimmäisessä maailmansodassa menehtyneiden
12 000 italialaissotilaan muistoksi.
Onhan ostoskeskuskin nähtävyys
tai ainakin suosittu käyntikohde 😊
Matkalaukku on niin pieni,
että pakko kierrellä ja hypistellä maltilla.
Matkan ehdoton kruunaus oli piipahdus
Sveta Goran vuorella.
Itse asiassa kävin siellä kahteen kertaan:
illan pimeydessä ja iltapäivän auringossa.
Siellä on myös luostari ja kirkko.
Joulun aika on lopuillaan,
mutta vielä ehdimme nähdä molempien luostareiden
kauniit jouluasetelmat.
Kyllä täällä Nova Goricassa ainakin meikäläisen mittapuulla
on vaikka mitä näkemistä!
Lämpimin muisto jää kuitenkin aina ihmisistä 💕
Kiitos! Hvala!
Slovenia on todella nuori maa.
Se itsenäistyi vuonna 1991.
EU:n jäseneksi se liittyi vuonna 1994.
Sen kunniaksi kävelyetäisyydellä oleva Italian ja Slovenian raja
on saanut oman muistomerkkinsä.
Tämä aukio löytyy rautatieaseman edestä.
 |
| Tämä teksti tuo mieleen vanhan euroviisun. Koskettavaa on tämä raja-aitojen kaataminen. Tunnen itseni eurooppalaisemmaksi kuin koskaan ennen. |
Hassua, kun voi kipaista ohimennen Italian puolella.
Majapaikkamme lähellä oli myös
fransiskaaniluostari.
Kukkulalta oli komeat näkymät sadepäivänäkin.
Ja myöhemmin poutaisena iltana...
Italian puolelle johtavan pääkadun varrelta
löytyy tunnettujen sloveenien kasvokuvia.
Eikä tuo jalkapallostadionkaan hassumpi ole.
Autolla poikkesimme ihailemassa Socajoen turkoosia vettä
ja huimia siltoja,
joilta jotkut hullut hyppäävät benjihyppyjä.
Ajelu jatkuu läheiseen viini- ja kirsikkalaaksoon.
Keväällä paikka on varmaan upea.
Italian puolella on vaikuttava rakennelma
ensimmäisessä maailmansodassa menehtyneiden
12 000 italialaissotilaan muistoksi.
Onhan ostoskeskuskin nähtävyys
tai ainakin suosittu käyntikohde 😊
Matkalaukku on niin pieni,
että pakko kierrellä ja hypistellä maltilla.
Matkan ehdoton kruunaus oli piipahdus
Sveta Goran vuorella.
Itse asiassa kävin siellä kahteen kertaan:
illan pimeydessä ja iltapäivän auringossa.
Siellä on myös luostari ja kirkko.
Joulun aika on lopuillaan,
mutta vielä ehdimme nähdä molempien luostareiden
kauniit jouluasetelmat.
Kyllä täällä Nova Goricassa ainakin meikäläisen mittapuulla
on vaikka mitä näkemistä!
Lämpimin muisto jää kuitenkin aina ihmisistä 💕
 |
| Polona & Robert 💕 |
Kiitos! Hvala!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti