Loman "alottajaiset" 😎
Lomatunnelmaan pääsee parhaiten vaihtamalla
edes pariksi päiväksi maisemaa.
Tänä vuonna suuntana Kroatia!
Aivan uusi tuttavuus meille.
Lennot varattiin jo helmikuussa,
samoin majoitus ja lentokenttäkuljetukset.
Vau, mitkä maisemat heti autossa!
Majapaikkamme oli Sunset View Apartment,
ja näköala oli kyllä käsittämättömän hieno 😍
Kiva fiilis jäi,
kun varasin yritykseltä suoraan,
enkä perinteisten välityssivustojen kautta.
Samalla hoitui myös lentokenttäkuljetukset.
Samalla rahalla sai enemmän palvelua,
ja yritys sai tulot kokonaisuudessaan
ilman välikäsiä.
Ensimmäisenä kävimme lähikaupassa
iltapalaostoksilla.
Heti tuli selväksi,
että "kuntoportaat" ovat
Dubrovnikin luontaisetu.
Ja tämä maisema!
Pari päivää meni huokaillessa ja ihastellessa
tätä näkymää eri vuorokaudenaikoina.
Ensimmäisenä aamuna latasin Uber-sovelluksen kännykkääni,
ja matkasimme kohti Lapadia
Anita-yrittäjän suositusten mukaisesti.
Huoneiston pihalla tapasimme aamutuimaan
tämän kaverin.
Hänen kotinsa oli puutarhassa.
Kilpikonna,
jota Turtleksi kutsuimme,
ei ollut Empan suosikki.
Onneksi kaveri oli hidas,
niin E sai olla rauhassa 😊
Lapadin Babin Kuk -kaupunginosan
rantakävelykierros oli kyllä mahtava!
Turkoosina hohtava Adrianmeri
pienine kalliorantoineen
ja upeine kukkaloistoineen
olivat kaunista katseltavaa.
Rantakävelyreitin lopussa seurasimme
jännitysnäytelmää.
Loistoristeilijä meni melkoista vauhtia
kohti siltaa,
ja alitse se ei tulisi mahtumaan...
No, niin se vaan sai jarrutettua,
ja peruutettua itsensä parkkiin satamaan.
Ehdittiin jo pohtia,
onko kapteeni nukahtanut 😀
saimme syödä vehreässä
varjoisassa puutarharavintolassa.
Studenac-marketin pihalta
tilasimme Uberin.
Niin vain opimme uuden sovelluksen käytön.
Autoileville nuorille
mukava tapa hankkia lisätienestiä.
Autot eivät tokikaan viimeistä huutoa,
mutta näppärästi tuntui toimivan.
Ja tässä "kotiterassi".
Nopeasti oppi hahmottamaan kaupungin,
kun näki lähes kaiken omalta parvekkeelta.
Ja kaupungilta pystyi
löytämään oman kämpän,
kun katseli rinteeseen.
Illalla vielä lähdimme kävelylle vanhaankaupunkiin 😍
Pieniä kujia oli valtavasti,
kuten myös portaita...
Historiaa huokuva näkymä 😍
Dubrovnikin katedraali
ja
Ruhtinaanpalatsi
Foremies vanhempineen,
muut pojat koti-Suomessa.
Pile Gate eli ns. pääportti vanhaankaupunkiin
Melontaan keskitytään Ähtärissä,
vaikka houkuttelevalta näyttääkin.
Kotimatkalla yritimme oikaista hautausmaan kautta,
mutta eihän sieltä päässytkään läpi.
Vaikuttava piipahdus kuitenkin.
Hiet huuhdeltiin jälleen suihkussa pois,
ja nyt nautitaan maisemasta.
Babin Kuk -kävelykierroksella
myyntimies Ivan sai kaupattua
meille kolmen saaren risteilyn.
Sopuhintaan aamu- ja iltakuljetusten,
lounaan ja juomien kera.
Tätä kolmen saaren eli Elafitien saarten kierrosta
myös Anita oli suositellut.
Aamu alkoi pilvisenä,
ja hetken satoi vettäkin.
Ukkosen jyrähtely aiheutti eniten levottomuutta,
mutta onneksi sää muuttui ensimmäisen
saarivisiitin jälkeen.
Ensimmäinen saari oli Lopud,
jossa oli satamassa upea hotelli piha-alueineen.
Kävimme kävelyllä saaren toisella laidalla olevalla
hiekkarannalla, mutta sade ei innostanut uimaan.
Ennen siirtymistä Sipanin saarelle
söimme maittavan lounaan.
Limsaa ja viiniä oli tarjolla vapaasti,
ja kummasti se rentoutti retkeläisiä.
Osa porukkaa tanssi yläkannella
vauhdikkaasti,
ja miehistö oli kyllä avainasemassa
tässä hyvässä fiiliksessä.
Puolalainen laivaisäntä oli kyllä huippu!
Näkymiä Sipanin saarelta
Nyt aurinko, ja 25-26 asteen lämpö
alkoi helliä retkeläisiä.
Aurinkorasvaa ei passaa unohtaa täällä.
Kolocepin saarella oli suorastaan pakko
pulahtaa kimaltavaan Adrianmereen.
Uimaseurueessamme oli hollantilaisia,
ranskalaisia ja vietnamilaisia turisteja.
Tällaiset kohtaamiset ovat parasta reissussa.
Puolalainen laivaisäntä oli aina laskusillalla
vastaanottamassa kaikki asiakkaat
hymyssä suin omana aitona itsenään.
Loistava asiakaspalvelija!
Päätesatamasta meidät kuljetettiin majapaikkoihimme.
Erinomaisesti muotoiltu palvelukokonaisuus.
Suosittelen!
Ja tämä "kotinäkymä" jaksaa aina vaan ihastuttaa.
Edessä satama, josta risteilymme lähti.
Tiistaina suuntasimme
Dubrovnikin vanhaankaupunkiin,
ja sieltä lähtevälle Lokrumin-lautalle.
Lokrum on saari,
joka on luonnonsuojelualuetta.
Aurinko ja sininen taivas.
Lämmintä 25-27 astetta.
Riittää meille,
ehkä jo hiukan liiankin kuumaa,
mutta hyvä näin!
Saaren nähtävyydet on selkeästi numeroitu,
joten eksymisen vaaraa ei ollut:
Ensimmäisenä kävimme benediktiiniluostarin raunioilla.
Luostarista on ensimmäiset maininnat historian kirjoissa jo vuodelta 1023.
Riikinkukkoja oli liikenteessä kaikkialla.
Kaneja ei sen sijaan nähty,
vaikka niitäkin kuulemma saarella on.
Tämä paikka oli "Kuollut meri" eli suolainen sisäjärvi,
joka houkutteli uiskentelijoita.
Pukukoppeja ja suihkuja oli tarjolla rantakallioilla,
ja moni tulikin tänne päiväksi aurinkoa palvomaan.
Rouva riikinkukko on vähän vaatimattomamman näköinen.
Poikasia kulki äitien kintereillä yhdestä seitsemään kipaletta.
Tässä arkkiherttua Maximilianin puutarha.
Avot, mitä herkkuruokaa löysimme!
E kävi henkilökunnan erikseen kiittelemässä,
mutta eivät oikein suomea ymmärtäneet.
Raunioiden vierestä löytyi
kasvitieteellinen puutarha,
jossa oli nähtävää vaikka kuinka.
Tässä yksi lukuisista eukalyptuspuista.
Luokkaretkeläisetkin oli huomioitu.
Liitua emme valitettavasti löytäneet.
Sitten oli vuorossa nousu saaren korkeimmalle kohdalle
eli kuninkaalliselle linnakkeelle.
Oli kyllä vaikuttava paikka,
ja mahtavat näkymät!
Onneksi kiipesimme,
vaikka kuuma keli olikin.
Vanhakaupunki näkyy hienosti.
Se on rakennettu jo 1200-luvulla.
Euroopan historia on kyllä vaikuttava.
Ja sitten lauttamatka takaisin vanhaankaupunkiin.
Back to home 😊
Keskiviikkopäiväksi lähdimme opastetulle retkelle
Bosnia ja Herzegovinaan.
Kohteena Mostarin kaupunki ja Kravican vesiputoukset.
Mostar on kyllä eri uskontojen ja kansallisuuksien sekamelska.
Ja sodan jäljet näkyivät vielä rakennuksien seinissä.
Surullista.
Ei ole pitkä aika, kun täällä vielä sodittiin.
Jostain luin,
ettei kannata lähteä retkeilemään
omille poluille luontoon,
sillä maastossa voi olla vielä miinoja.
Stari most -sillalta saivat hurjapäisimmät hypätä
viisi metriä syvään Neretvajokeen.
Oppaamme kertoi kerran hypänneensä;
14-vuotiaana halusi tehdä vaikutuksen ihastukseensa,
ja lopulta tämä tyttö oli hänet joesta pelastanut.
Ei siis hirveästi suositellut kenellekään.
Yhden hurjapään hyppy kuitenkin todistettiin 😅
Paikallinen burek-piirakka testattiin.
Valtavan iso ja suolainen.
Osa jäi syömättä...
Jäätelö ja kahvi -hetki oli onnistunut.
Rauhan kellotorni oli maamerkkimme,
jotta löysimme bussimme.
Voi, kun tähän maailmaan saataisiin rauha 💕
Vielä kuva näistä lempivärisistä pussukoista,
ja matka jatkuu Kravican vesiputouksille.
Hieno paikka.
On kuulemma ollut pitkään vain paikallisten tiedossa,
mutta suojelustatuksen myötä tuli tunnetuksi muillekin.
Ja jätski maistui!
Paluumatkalla Kroatian puolella ylitimme
viime vuonna avatun upean sillan.
Ja kaunis "kotimaisema" oli meitä odottamassa.
Pitkä päivä. 12 tuntia.
Tullimuodollisuudet EU ja ei-EU-maiden välillä ovat
vähemmän sujuvia,
joten matka-aikaa tuli sen takia pari tuntia lisää.
Torstai olikin sitten sadepäivä.
Pienellä kävelymatkalla
kastelimme kenkämme läpikotaisin.
Kaduilla vesi virtasi.
Pakenimme sadetta hetkeksi ostoskeskukseen,
ja siellä pizzeriaan.
Juhlistimme Pina Coladalla ja pizzalla
27-vuotishääpäiväämme.
E sai alkoholittoman version 😀
Perjantaiaamuna tuli hiustenkuivaajallekin käyttöä:
Pilvisen päivän ohjelmaksi valittiin mm. vanhankaupungin kirkot.
Ensin kuitenkin useammat portaat.
Liikuntarajoitteisille Dubrovnik on kyllä haastava kohde.
Ja ostospaikkoja oli runsaasti tarjolla:
Kukat ovat kauniita pilvisenäkin päivänä.
Nämä kukkivat puut haluaisin kotipihallekin.
Ehdottomat lempparit täällä.
Onpahan kuitenkin nämä muistot ja kuvat 😍
Ihana oli tutustua Kroatiaan
ja Dubrovnikin kaupunkiin.
Nyt kotimatkalle.
Borta bra men hemma bäst 💙
