Tiilikkajärven kansallispuisto - hiekkarantoja ja hellettä

Huh hellettä!

 Heinäkuun alussa 

Eliaksen mökkisynttäreillä 

teimme pikapäätöksen lähteä 

Tiilikkajärven kansallispuistoon kesäretkelle.

Maanantaiaamuna 12.7.

auton nokka kohti Rautavaaran kuntaa ja menoksi!

Pysähdyttiin matkalla Lepikon torpalla Pielavedellä

ja Rautavaaran kylällä, 

ja nyt perillä!

Vaelluskaverit Vansku ja Emppa
valmiina lähtöön.

3,6 kilometriä Uiton kämpälle,
jonka olemme etukäteen varanneet.

Mikäs tässä on mennessä sinisen taivaan alla...

On tämä ollut ihmeellinen kesä: lämpöä piisaa!

Kohteessa.
Päätämme syödä nyt kunnolla,
kun illalle äitit ovat suunnitelleet 
 noin 10 kilometrin lenkin.

Saunan nurkalta lähdemme kohti seikkailua.

Valmiina lähtöön.
Iltalenkillä vain äideillä on pikkureput,
joten "nuoriso" saa tepastella löysin rantein.

Kivoja siltoja täällä.

Venäjänhiekan käymme kurkkaamassa huomista varten.
Huomenna on tarkoitus ottaa rennosti rannalla.

Tiilikkaa lähdimme kiertämään myötäpäivään,
sillä emme olleet varmoja,
onnistuuko salmen ylitys vai pitääkö mennä eestaas.

Jes, kyllä täältä löytyi ylitysvene.
Nyt vaan pelastusliivit päälle ja vesille.

Eliasta vähän jännitti, joten äitin piti soutaa rivakasti varmuuden vuoksi.

Mutta hyvinhän se ylitys meni!

Äideille tuli vielä tuplasoutu,
jotta saatiin vene ja liivit takaisin lähtöpisteeseen.
Loistava lisä tämä ylitysvene!
Nähtävästi vasta ensimmäistä kesää käytössä...

Pohjoisniemeä pitkin matkamme jatkuu.

Vanskulla oli hirveä polte uimaan kaiken aikaa,
mutta ihan jokaiselle hiekkarannalle emme voineet pysähtyä,
sillä niitä oli todella monta reitin varrella.

Tässä pidimme ensimmäisen uimatauon.
Varaston kätköistä kaivetuille hiekkalapioillekin löytyi käyttöä.

Tiilikkajärvestä löytyy Ruotsin ja Venäjän välinen rajakivi vuodelta 1595.

Joku noista se on...

Kyllä on kivaa maastoa kävellä!

Nyt olemme puiston pohjoispäässä,
eli nyt alkaa "paluumatka" Uiton kämpälle.
Kansallispuiston tunnuksessa on Täyssinän rauhan rajakiven kuviot.

Ilta on jo pitkällä,
ja täällä kuulemma asustaa majava.
Nythän se voisi olla liikkeellä,
mutta emme näe vilaustakaan.

Siellä se Täyssinän rauhan rajakivi taas pilkottaa.

Tällä rannalla pulahdimme ja huuhtelimme hiet pois.
Aurinko alkaa laskea.

Eliaksella on jatkuvaa päänvaivaa maassa retkottavista puista ja konkeloista.
Pitää kuulemma pakata moottorisaha autoon
ja ajella keskiviikkona takaisin metsätöihin.
Välillä hän suunnitteli myös frisbeegolfiin väyliä
ja pohti oksien karsimista.
Metsähallituksessa voidaan kyllä olla eri linjoilla.

Nyt tulemmeTiilikanautiolle.
Jostain luin, että täällä on usein käärmeitä.
Onneksi emme nähneet.

Enää kilometri kämpille.
Reippaita on meidän retkeläiset!

Aurinkopaneelin voimalla kämppään sai valotkin.
Vielä pulahdus järveen, hampaiden pesu ja tuutilullaa...

Aamulla uni maittoi pitkään, ainakin lapsilla.

Äidit sen sijaan heräilivät seitsemän tienoilla.
Ihana aamuaurinko valaisee tuvan.

Eilisten pulahdusten jäljiltä pyyhkeet ja uikkarit kuivumassa,
ja pian niille on taas käyttöä.

Tälle päivää patikointia tulee vain nelisen kilometriä.

Harvemmin sitä vaeltaa uimapuku päällä,
ja siitä riemusta sai maksaa punoittavan yläselän muodossa.
Peijuuni, kun unohtui aurinkorasvan levitys selkäpuolelle!

Lounaana tänään Pasta Carbonara.

Parin tunnin rantaelämän jälkeen lähdimme parkkipaikkaa kohti.

Tällä pätkällä oli mukkeloisin polku,
mutta ei ollenkaan paha.

Se oli siinä!
Yläfemman paikka.
Mutta käärmeettömästä retkestä ei päästy juhlimaan.
Heidi näki yhden kyyn aamulla saunan nurkalla,
ja minä parkkipaikalle johtavalla tiellä
pari minuuttia ennen kotiinlähtöä.
No, onneksi vasta nyt.

Tiilikkajärvi on kyllä kesäihmisten paratiisi!

Ehdottomasti kannattaa käydä!

Telttayö Venäjänhiekalla olisi varmaan hieno.

Uiton kämpällä oli sellainen kellarinhaju,

joka tarttui kaikkiin tekstiileihin.

Muuten kämppä pihapiireineen oli kyllä viihtyisä.