sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Leivonmäen kansallispuisto - ei voi parempia maisemia toivoa!

Talvella päätimme, 
että toukokuun lopulla menemme telttaretkelle 
Leivonmäen kansallispuistoon.

No, eiköhän silloin satanut saavista kaataen,
joten jääräpää ei kannata olla,
vaikka sitä taipumusta onkin.

Onneksi kalenterista löytyi kaikille sopiva aika
heti kesäkuun puolivälissä.
Nyt Foreca lupaili mukavia.


Selänpohjan parkkipaikalle saavuttaessa
tihuutti kevyesti vettä,
joten päätimme keittää lounaan ensin.

Nam, mökiltä talven jäljiltä napatut
nuudelit maistuivat tosi hyvältä!
Onneksi äidillä on kaikkeen tyytyväinen lapsi.
Ensimmäisen retkipäivän aloitimme Mäyränkierroksella.
Eli sinisiä seurataan.



Lasten kanssa retkeily on aina mielenkiintoista: löytyy perhosta, etanaa, keppejä ja kiviä ja vaikka mitä!

Ja Heidiltä löytyi repun kätköistä monenlaista tsemppievästä.
Retkeily on suorastaan juhlaa!

Alkukesä on upea!
Kukkia löytyy kaikkialta ja linnut laulavat.
Käki myös kukkui ja rytmitti kulkuamme.
Kesän tuntu!!

Liikennemerkki herätti hilpeyttä,
mutta löytyihän se tiekin kukkulan takaa.
Hurjia maastopyöräilijöitä nähtävästi varoitellaan
turvallisesti jo hyvän matkan päästä.

Mäyränkierrokselta teimme piston Joutsniemeen.
Ennen niemenkärjen valloittamista söimme päivällisen:
tuttua ja taattua Atrian käristettä sinapin kera.

Harju oli pitkä ja näyttävä.
Aurinko ei vielä suostunut pilkistämään,
mutta sade oli onneksi loppunut jo heti parkkipaikalla.


Niemennokassa.
Täällä olisi kiva telttailla,
mutta ei tällä kertaa,
sillä rinkat jätimme autoon,
ja telttahotellimme sijainti ei voi olla näin kaukana.
Ja eihän tämä ole telttapaikkakaan...


Takaisin palaamme rantapolkua pitkin.


Ilmestyihän se aurinko, i-ha-naa!!!



Joutsniemen laavun totesimme olevan liian kaukana yöpymistä ajatellen,
joten jatkamme kohti Lintuniemeä.


Tänne! Tälle rannalle pystytämme teltat!

Nyt kipitämme 1,5 kilometriä autolle rinkkoja hakemaan.
Pari käpyä pitää tietty heittää,
ei koskaan niin kiire ole!


Naiset kokoavat telttoja ja tytöt jo uivat täyttä häkää.
Oikeastaan elämä on aika mallillaan...
...jos ei hyttysiä lasketa.

Iltapuuro, iltatoimet ja äkkiä telttaan hyttysiä karkuun!
Hyvää yötä!

Uusi päivä ja uudet kujeet

Ai että, ihanasti nukuttiin.
Hyttyskuoro lauloi tuutulaulun,
mutta, ähäkutti, meitä suojeli iki-ihana hyttysovi!

The Maisema - teltasta aamutuimaan katsottuna.
Kivahan tässä on unnutella!
Ja hyttysarmeija on ovella vahdissa,
joten pissahätäkään ei ole kiireellinen.

Ylhäällä - lopultakin!
Ja kyllä kelpaa tätä maisemaa ihastella!

Leirikeittiömme

Näitä me vaan kävelytettiin kymmenen kilometriä eilen huomaamatta.
Eikä edes kitinää kuulunut,
mahtavia lapsia!
Palkinnoksi luvattiin jo nyt pysähdys paluumatkalla Pandan karkkitehtaalla.


Rinkat roudasimme autolle aamulla.
Kas kehveliä,
siellähän oli telttakahvila!

Jotain kylmää teki mieli.
Kokis on nyt paikallaan!

Sitten on vuorossa toisen päivän retki Harjunkierroksen reittiä.

Kyllä minä tämän repun kannan!
Onhan siellä ne jälkiruoaksi luvatut vaahtokarkit!

Mahtavat maisemat!!! Ihanaa maastoa kävellä!


Ohhoh, selfiesäädöllä tuli näin hieno vahinkoräpsäys!


Kesälomalaiset


Pitkospuut ovat aina in!

Lounasaika - meillä ja hyttysillä!
Ja mikä maisema!

Kirkasta on vesi.
Pilvet heijastuvat jännästi veden pintaan.

Pyydettyä poseerausta pärekaton vieressä.

Jälkiruokaa valmistumassa.

Hieno on Lintuniemen laavun ympäristö.
Paljon siellä oli telttailijoitakin viime yönä.
Meidän leirimme oli kumpareen takana omassa rauhassa.
Nyt puolentoista kilometrin kipaisu autolle,
ja nokka Ähtäriä koti.

Kotimatkalla pandakaupunkiin
pysähdyimme kuitenkin luvatusti
Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälässä.
Tästä ei voi kesäretki paremmaksi tulla:
uskomattoman reippaita lapsia
ja luontohulluja äitejä
- hyvä kokoonpano kansallispuistoretkelle!

Vuoden päästä taas jonnekin!