sunnuntai 14. elokuuta 2016

Salamajärven kansallispuistossa parasta rentoutusta

Kyllä tätä on odotettu!
Yöretkelle kauas kaikesta...
viime kesänä lopettelimme kesää Arpaisilla.

Epävakaista säätä on luvattu,
mutta emme ole sokerista.

Navigaattoriin Sysilammentie 771, Perho


Iltapäivällä saapuessamme
suuntaamme ensin kohti lintutornia.

Ja vettä sataa,
mutta äiti-ihmiset kuten lapsetkin
nauttivat patikoinnista.

Se on siinä!

Kyllä suomaisema osaa olla kaunis!
15-vuotiaana hillasuolla tarpoessani en ollut kyllä samaa mieltä.

No, 13-vuotiaat eivät ainakaan meidän kuullen valita.
Pokemon Go lisää kummasti jokaisen retken kiinnostavuutta.

Eväät ovat parasta.

Vähän kirkastumaan päin.


Aurinko!

Kauluksen niittysaunalla vain pistäydyimme,
trangiapäivällinen Sysilammella kutsuu.



Sysilammella ei ollut sijaa majatalossa.
40 kilometriä patikoineet miehet olivat vallanneet kamiinatuvan,
ja eivät oikein halunneet meitä kuivattelemaan tupaan.
Voi taivas, mitä pohjalaisia äijiä!
No, myöhemmin heitä hiukan nolotti,
ja yrittivät olla asialla.
Varaustuvalle tuli myös lapsiperhe.
Me majoittauduimme tilavaan tupaan, 
jossa ei valitettavasti ollut tulisijaa, 
mutta nuotiolla saimme kuivateltua ja käristeltyä sukkia ja kenkiä.

No, vein minä äijien iloksi meidän likomärät takkimme kamiinatupaan kuivumaan, 
ja kynttilöitäkin heidän tuvasta saimme yövaloksi.

Illalla sää poutaantui,
ja iltakävelynä kiersimme lasten luontopolun.
Minä pyjamahousuissa,
kun ulkohousut olivat lainassa seiskaluokkalaisella.
Mutta hyvin pärjättiin.

Rakkakivikon satumaa

Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna,
älä koskaan miehisty,
en meidän taloon lisää aikuisia halua...

Pojat löysivät sammakoita kaikkialta,
omat silmät taitaa olla liian vanhat.


Euforinen tunne...





Hämärä jo laskeutuu, ja kuukin mollottaa taivaalla.
Palaamme Sysilammelle.

Hyvää yötä ja kauniita unia!

Aamulenkkinä Pakosuon kierros

Tämä on vissiin kaarlenvaltikka.


Empan tärkein saalis.

Saisikohan töistä ja koulusta viikon vapaata?!


Monenlaisia kavereita.

Nyt tuli kiire isoveljien perään.

Ja ne roikaleet
olivat kepillä nostaneet tämän
meidän iloksemme pitkospuille!

Sysilampi kutsuu taas,
ja trangialounas!
Silmä ja sielu lepää,
ei voi muuta sanoa.

Tupa siivottu,
siistimpään kuntoon kuin tullessa,
sillä periaatteella näissä yövytään.


Me ollaan niiiin tyytyväisiä!
Ensi kesänä Seitsemiseen?!