Pohjoiseen!
Kesän alkajaisiksi on usein lähdetty pohjoiseen.
Niin nytkin.
Vaeltamaan. Rinkka selässä.
Nyt on tarkoitus vain päiväretkeillä ja nukkua mukavasti.
Ähtäristä kun lähdetään,
niin eka stoppi on aina Kiviniemessä 💕
Esikko ja kuopus jäävät neljäksi yöksi mummolaan:
peräkärryhommia ahkerille työmiehille 💪
Illalla kuitenkin fribakierros
ihanassa Virpiniemessä 😍
Maanantaina 13.6. ajaa posotettiin
Kiviniemestä Jukkasjärvelle Ruotsiin.
Majoitukseen kuului sisäänpääsy upeaan jäähotelliin.
Yöpyäkin siellä olisi voinut,
mutta hinta vähän mietitytti 😅
Kauniita, veistoksellisia huoneita oli useita.
Ei sitten otettu lämpöviittoja kierrokselle...
Olis kyllä kannattanut;
kylmyys katosi vasta lämpöisen iltasuihkun jälkeen.
Illalla käytiin vielä
Kiirunan kaivoskaupungin
suosikkipizzeriassa
LKAB:n työntekijöiden ympäröimänä.
Lava-autot olivat ykköskulkupelejä 👍
Hyvää oli,
ja kaivoskaupungin tunnelma eksoottinen!
Tämä oli meidän majoitusrakennus.
Jukkasjärvi yllätti upeudellaan.
Aamutuimaan Tornionjoen/Jukkasjärven maisemat olivat tällaiset 😍
Viime vuosina olen kyllä ollut aamuntorkku,
mutta taitaa ikä tuoda muutosta tähän...
Jäähotellilla oli hiljaista.
Mitenhän uni on siellä maittanut...
Oletan, että yöpyjiä oli paljon kuten myös eri kansallisuuksia.
Sen verran laaja oli eilinen kielivalikoima.
Matka jatkui tiistaina 14.6. Jukkasjärveltä
E10-tietä Lofootteja kohti.
Tornionjärven maisema
oli huikaisevan kaunis
lumikoristeisine tuntureineen.
Lähellä Norjan rajaa järvi oli vielä jäässä.
Nyt ollaan Norjan puolella.
Seikkailu alkaa.
Onneksi saimme "välikillit" vielä reissuun mukaan;
rohkeampia kuskeja vuoristomaisemiin.
Norjassa polttoaineen hinta oli Suomen tasoa,
Ruotsissa edullisempaa.
Tästä ne vuonomaisemat alkavat 😍
Siinä se ilveksen käpälä eli Lofoten
on perinteisellä tiekartalla.
Kiitokset jälleen Ähtärin kirjastolle!
Pelkän navigaattorin varassa en viihdy.
Tunneleita oli tasaisin välein.
Ja tiet olivat pääsääntöisesti ihan jees!
Svolværissä pidettiin tauko.
Burgeripaikan omistaja
muisteli automatkaansa
Lofooteilta Jyväskylään;
Norjan ja Ruotsin rajalla
oli pitänyt nukkua yö autossa,
kun tiet olivat auraamatta...
Harvaanasutulla seudulla
kaikki on mahdollista.
Oi, kuinka idyllinen satama!
Pilvet roikkuvat vuorenhuippujen edessä,
mutta kaunista on silti.
Paikallinen melontakurssi.
Svolværin jälkeen poikkesimme päätieltä Henningsværiin.
Ihana satama täälläkin 🤩
Ja turskaa siellä täällä.
Kala-allergisella
on astmapiipun oltava taskussa.
Miten voi olla näin tyyntä?!
Valtameren kuvitteli tuovan
suuremman aallokon...
Ikoninen, mainoskuvauksissa suosittu,
jalkapallokenttä löytyi täältä vuoristosta.
Tarkkana piti olla, ettei nilkka pyörähdä.
Henningsværin kupeesta lähti yksi reitti vuorille,
joka oli iltalenkkiajatuksena,
mutta alku oli jo niin kivikkoinen ja jyrkkä,
että jätimme suosiosta väliin.
Huomenna sitten Reinebringenille kiviportaita pitkin...
Skredasta löytyi majapaikkamme
Maisemissa ei valittamista,
ja omistaja Mariann oli vimpan päälle miellyttävä ja avulias.
Keskiviikkona 15.6.
auton nokka suunnattiin
Å-nimiseeen kylään,
valtatien E10 päätepisteeseen.
Hamnøyassa oli pakko pysähtyä kuvaamaan 🤩
Sainpas napattua kyltistä kuvan.
Komea Norja!
Ån kylä jatkoi idyllisten kylien sarjaa...
Jatkoimme Reinen kylään etsimään kiviporraspatikkapolkua.
Auto piti jättää kylälle ja tulla kävelyteitä pitkin takaisin
E10-tien laitaan, josta opaskartta löytyi.
Nyt oli siis vuorossa retkeilyosuus:
Reinebringenille patikointi.
Vuonna 2019 nepalilaiset sherpat
olivat rakentaneet tällaiset kiviportaat
vuoren huipulle:
1560 porrasta.
Mutta, ei herranjestas...
Rinne jyrkkeni jyrkkenemistään.
Jos horjahdat, niin huonosti käy.
Kameraa ei uskaltanut taskusta kaivaa
enää 300 portaan jälkeen.
Miten täältä uskaltaa tulla alas?!
900 portaan kohdalla
olin valmis luovuttamaan.
Alastulo hirvittää.
Nyt taisi tulla ikä vastaan.
Nuoriso jatkoi huipulle.
Me isännän kanssa laskeuduimme
katse tiukasti portaissa takaisin alas.
Kyllä se Suomen Lappi on
oikea osoite vaelluksille
näillä aamuilla.
Poikia odotellessa
Reinen kylässä
joimme hääpäivän kunniaksi
kakkukahvit 💕
Paluumatkalla näimme lampaita,
jotka laidunsivat kiltisti,
eivätkä risteilleet ajotiellä.
Ilta-ajelulla kävimme upealla
Hauklandin rannalla.
Ehkä koko reissun kaunein paikka...
Rannalle moni oli jäämässä telttailemaan.
Ei kyllä kauniimpaa telttapaikkaa voi kuvitella!
Onnellinen olo vuonon rannalla 💖
Majapaikassa odotti saunavuoro
ja kokkailut yhteisvoimin 😍.
Ehkä hienoin saunakokemus koskaan 😍
Ja pulahdus 8-asteiseen mereen...
Illalla vielä Skål 🥂
hääpäivän kunniaksi 💕
Ja vähän iltanaposteltavaa.
Torstaiaamuna 16.6. alkoi paluumatka.
Pari kuvaa piti vielä ottaa viihtyisästä majapaikastamme.
Suosittelen 🤩
Pilvipoutaista säätä saatiin,
mutta puhtaansininen taivas
pilkisteli vain silloin tällöin.
Vesiputouksia ja tunturipuroja
oli kaikkialla.
Nyt piti vielä ikuistaa pikkupuron solina 😃
Hirvi oli näköjään nauttinut samoista maisemista...
Yksi norjalainen kansallispuisto
tallennettiin verkkokalvolle
ajomatkalla.
Pieni pisto tehtiin myös
Narvikiin.
Mahtava silta 🤩
Ruotsin puolella toiveena
oli pistäytyä Abiskon kansallispuistossa.
Huikea Abiskojåkka kanjon
olikin kivenheiton päässä.
Sää on suorastaan täydellinen!
Sääskiä ei ollut Lofooteilla,
eikä vielä täälläkään.
Kiirunassa oli seuraava yöpyminen.
Kiiruhdimme syömään,
ja löysimmekin mielenkiintoisen porobaarin.
Yrittäjällä oli mukava pilke silmäkulmassa.
Pikkuruisen grilliparakin vieressä oli tiipii-ravintolasali.
Yksinkertainen mutta ainutlaatuinen yritysidea.
Asiakkaita oli paljon,
ja kaikilla näytti olevan kivaa.
Aika pysäyttävä teksti.
Piti oikein tarkistaa,
että mitä se Petteri Punakuono
olikaan ruotsiksi.
Rudolf med röda mulen.
Ruoansulatuskävelyllä kuvasin
kotamallista
Kiirunan kirkkoa.
Kiirunan majoitukset olivat aikalailla loppuunmyytyjä.
Menomatkalle ei Scandicista huoneita löytynyt,
mutta paluumatkalle löytyi.
Varasin siis jo hiihtolomien aikaan...
Hotellin vieressä on uusi kaupungintalo.
Kaupungin keskusta on viime vuosina rakennettu uuteen paikkaan
muutaman kilometrin päähän.
Kaivoksen myötä oli ilmennyt vajoamisvaara.
Jännä tarina,
mutta nyt oli kyllä havaittavissa
positiivinen pöhinä koko kaupungissa.
Oletan, että edessä loistava tulevaisuus.
Kiirunan oma Big Ben soitteli meille.
Aamiainen oli maukas inkiväärishotteineen.
Ja hienostihan nuo puupinot sopii hotellin sisustukseenkin.
Kotoisa olo.
Perjantaina 17.6. ajelimme
Kiirunasta Pajalan kautta Pelloon.
Matkalle osui tällainen liikennemerkki.
Eipä ole tullut ennen vastaan...
Ja nyt tullaan tuttuakin tutummalle rajanylityspaikalle
ihanaan Pelloon.
Pellosta suunta Rovaniemeä kohti.
Evästauko Raanujärvellä rakkaassa sielunmaisemassa 😍
Ja poroja nähtiin tällä pätkällä enemmän
kuin koko reissulla yhteensä.
Sääsketkin olivat heränneet.
Rovaniemellä vielä piipahdus serkun perheen luona,
ja toinen pojista lentokentälle.
Kiire Jukolan viestiin.
Sitten kiiruhdimme Kiviniemeen
puutyöntekijöitä katsomaan 😍
Iso kiitos mummille ja ukille taas tästä lomasta 💗
Tämän matkan yksi ajatus oli juhlia
syksyllä vanhenevaa allekirjoittanutta.
Ja näköjään nyt tuli se hetki,
että ikä tuli vastaan.
Pää ei kestänyt korkeita vuoria.
Siitä huolimatta ja juuri sen vuoksi
elämä on 💗
