Kaukana kaikesta

Lumesta emme luovu!

Pari päivää ennen pohjoiseen lähtöä 

saimme päähänpinttymän, 

että lumilomaa on jatkettava 

keinolla millä hyvänsä.

Sallassa emme ole koskaan käyneet.

Kuusamosta sinne on vain sata kilometriä.

Äkkiä Tori.fi-sivustolle...

Ja sieltä se löytyi:

helppo Holiday Club -loma-asunto sopuhintaan!

Mielenkiintoista.

Keskellä ei mitään. Poissa mainosvalojen loisteesta.

Aitoa Lapin tunnelmaa.

Tapaninpäivänä
pakkasen kiristyessä ja
kuun komeillessa vielä taivaalla
ensimmäinen testihiihto Sallan laduilla
Vassun kanssa.
Poropuiston suuntaan
oli mukavan loivapiirteistä maastoa,
motorisesti vähemmän ketterälle pojalle
siis oikein sopivaa.

Seuraava päivä olikin jo aika kirpsakkaa keliä.

Meidän perheen rivakammat hiihtäjät lähtivät Kaunisharjulle testireissulle,

ja minä, Vassu ja Emppa jäimme kokkailemaan.

Serkkupojalta käymme aina Kuusamon-reissuilla
ostamassa huippuhyvää poronlihaa,
josta on näppärä valmistaa porokiusaus.

Ja sitten oli minun vuoroni, jes!

Pakkasen ansiosta pohjissa oli sellainen pito, 

ettei tunturin rinnettä noustessa 

tarvinnut haarakäynnille heittää lainkaan.

Kaunisharjun kierros oli nimensä veroinen,
suosittelen lämpimästi.

12 kilometriä hiihtelin lähes yksin.
Nautin!
Taidan olla vähän erakkoluonne,
 kun hiljaisuus on niin taivaallista.

Vain yksi nainen oli koiransa kanssa samalla reitillä.
Koiraihmisetkin saavat kerrankin hiihdellä luvan kanssa
lemmikkinsä kera.

Moottorikelkkailijoillakin taitaa olla mukavat oltavat täällä Sallassa.
Reittejä lähtee joka suuntaan.
Hyvin tässä rinnastusten pärjäillään.

Liika on aina liikaa. 

-25°C on jo liikaa ulkoiluun.

Ja viime vuonna meidän autokin kieltäytyi käynnistymästä 

seisottuaan pari päivää noissa lukemissa.

Tästä johtuen lähdimme autoilemaan.

Sallan keskustan pari putiikkia kävimme katsastamassa,

ja jatkoimme matkaa kohti Venäjän raja-asemaa.

Siellä se Venäjä valkeine tunturihuippuineen pilkottaa.

Raja-aseman liikennevaloja ennen teimme ukarin.
Taivas on ollut kuin taideteos koko päivän.

Poronjälkiä pitkin kävin
kuvaamassa yksinäisen ladon.
Kiitos poro!

Onneksi pakkasrintama ei jumittanut pysyvästi Sallan kohdalle.

Niin monta kiinnostavaa reittiä on vielä koluamatta.

Nyt vuorossa "peruslatu" Sallatunturilta Sallaan ja takaisin. 

Kännykkäkameraa tuskin tarvitaan.

Puolimatkassa

Sininen hetki muutti mieleni.

Kaukana siintää Sallatunturi sisaruksineen.

Snowpointilla voi pitää taukoa.
Hyvä motiivi ainakin pienten lasten kanssa hiihdettäessä.
Itsekin hiihtelin aikoinaan Virpiniemeen
kaakaon ja munkin voimalla.
Sokeririippuvainen jo silloin.

Lenkki tehty ja fiilis upea.
Shoppailu jääköön myöhemmäksi.

Mökillä isoveljet olivat rakentaneet Empalle majan,
 johon mahtuu koko pesue.

Kyllä pilvinenkin päivä osaa olla kaunis!

Tunturin ympäri pääsi kiertämään päivänvalossa.

Kynttiläkuusien valtakunta

Mutkamäki käytiin myös testaamassa.

Tykkäsin!

Ei hassumpi hiihtolomakohde tämä Salla,

ainakin rauhaa rakastaville.

Mutta nyt tämä hiihtäminen alkaa mennä hulluuden puolelle,

joten on aika lähteä kotiin.

Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Joulumaan jäljillä

Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo...

Auto on täpötäynnä, 

niin myös suksiboksi.

Pakkailut on tehty kiireellä, 

mutta Kuusamon-viikosta emme halua missata päivääkään.

Maa on mustana Ähtärissä jälleen kerran. 

Uskomatonta, että talvista on tullut tällaisia!

Täyteen tupattu auto, 

joululaulut 

ja matka välietappiimme mummolaan on alkanut.

Tämä fiilis on kertakaikkisen IHANA!

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta,

joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta...

No, ettei liikaa leijuta, 

niin pitihän sitä Oulaisissa käydä nuorimmaisen oksennukset siivoamassa, 

mutta elämä on...

Vatsatautipöpö ehdittiin siis eskarista napata, 

mutta tarjolla ollut korkea kuume 

jäi ainakin toistaiseksi saamatta.

Mummolasta saatiin hiihtomehut, marjoja ja hilloja mukaan,

sekä valtava säkki lahjoja.

Minä en ainakaan ole ollut noin kiltti...

Oulun-tieltä Kuusamon tervetuliaisliikenneympyrään laskeuduttaessa

sydämeni pyörähtää aina ympäri.

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,

joulumaa kun jokaiselta löytyy sydämestä.

Olen päässyt jälleen rakkaaseen joulumaahani.

Petäjälammella meitä odotti tuttu mökki 

ja talven ensimmäisille hiihtolenkeille sopivat ladut. 

Muuta en tarvitse omaan joulufiilikseeni.

Koko perheelle tästä on tullut jo perinne. 

Neljäs (vai onko se jo viides) joulu Kuusamossa.

Joulukynttelikkö palamaan...

...ja iltasatua lukemaan.
Elli-tädin ansiosta meillä on monia mainioita joulusatuja,
jotka otan aina joulukuun alussa yläkaapista esiin.
Tämä on Vassun ja mun lemppari.

Tämän hongankolistajan kanssa
hiihtelen aamuin illoin muutaman kilometrin lenkin.
Rentouttavaa.

Isovanhempieni ja setäni haudalle
viemme perinteisesti kynttilät.
Tässä yksi syy,
miksi veri vetää tänne Kuusamoon
ja sydän sykkii tavallista lämpöisemmin
tälle maankolkalle.

Vähän erilaisia häiriötekijöitä
tällä hautausmaalla.

 Joka päivä käymme jokainen lenkkimme hiihtämässä.
Isännän kanssa eri aikaan
tilanteen (special teamin peräänkatsomisvuorojen) pakosta.

Mutta ladulla nähdessäni pariskuntia hiihtämässä
tyyliin "vaimo hiihtää omaan vauhtiaan
ja mies vetää latua edestakaisin omalla vauhdillaan
ja vaimoaan kärsimättömänä odottaen",
olen todella tyytyväinen tilanteeseemme.
Kauheata katsottavaa.
Tulisin hulluksi.

Lenkki pitää saada hiihtää rauhassa omaa vauhtiaan.

Nautin jokaisesta kilometristä metsän siimeksessä. 

Lumiset puut, aikaisin laskeutuva hämäryys
ja oma rauha. 

En tarvitse muuta.

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,

mutta sepä kätkeytyy ja narraa etsijänsä.

Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha,

itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.

Hetkittäin tuntuu, 

että jopa mielenrauha on löytynyt.

Kutsuva kota hiihtoladun varreilla.

Herkuttelimme kuitenkin Soilen valmistamilla makeisilla...

...omassa mökissä makkaranpaiston jälkeen.

Talvipäivänseisaus 

oli totaalinen seisaus meilläkin. 

Kroppa oli aivan uupunut kolmen päivän hiihtelystä 

ja räntääkin satoi, 

mutta onneksi seuraava päivä oli taas paljon parempi.

Emppa oli ollut joo-joo-miehenä 

jo muutaman päivän, 

mutta nyt koitti onni ja autuus.

Emppa pääsi "heittämään palloa"...

...ja liukurimäkeen. 

Täydellinen reikäpää, 

mutta iskä suojasi onneksi mäessä olevaa puuta :)

Aattona Kuusamon Tropiikin joulupukki 

jakoi yhden lahjan jokaiselle lapselle, 

tonttu oli vienyt loput mökkeihin.

Uuniriisipuuro oli aattoiltamme herkku.

Joulupäivänä odottaa varsinainen joulupöytä, 

jota allekirjoittanut ei todellakaan ole itse loihtinut.

Ja ne keittiön kaapitkin jäi kotona siivoamatta, 

mutta siivotaan sitten kun siltä tuntuu.

Täällä Kuusamossa pääsen 

hyvin lähelle laulun tunnelmaa.

Luminen maisema rauhoittaa mielenkin,

mutta tärkeintä ovat läheiset ihmiset.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta.

Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,

Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista,

kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.

Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan,

sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!

Hyvää Joulua!  God Jul!

Merry Christmas!  С Рождеством!

Madrid es bonita!

Täällä ollaan!

Halvat lennot, syysloma ja Madrid!

Etukäteen ei ollut mitään 

must-nähtävyyttä, 

joten muutaman päivän visiittiä suunniteltiin 

päivä kerrallaan.

Ensimmäinen päivä pyhitettiin 

jalkapallolle!

Ei mikään yllätys meidän perheessä...

Estadio Santiago Bernabeu ja Real Madrid

Tour Bernabeu
ei ollutkaan ihan perinteinen museokierros,
vaan jotain paljon kiinnostavampaa.

Nykytekniikka oli otettu käyttöön ja oikein kunnolla.

Some-fanituksesta oli ajantasaiset tiedot.

Kurkistus
kotijoukkueen pukuhuoneeseen.

Ja lehdistötilaisuus.
Kärppäpelaajallakin oli sanansa sanottavana.

Voihan halloween!
Tätä hampurilaista en suosittele kenellekään.

 Estadio Vicente Calderon ja Atletico Madrid

Atleticon fanikaupan myyjästä ja Empasta tuli hyvät kaverit.
Tour Bernabeun esite toki vaihdettiin heti toiseen.

Päivän päätteeksi hippaleikki Plaza de Orientella

 Templo de Debod - oma suosikkipaikkani

Kaunis, rauhoittava näkymä kuninkaalliselle palatsille

Empan vuoro ottaa kuva.
Mallioppimista?
Peppu siis alhaalla ja naps!

 Zoo Aquarium de Madrid

Toisena päivänä metrolla Casa de Campolle...

...ja eläinpuistoon pandaa katsomaan.

Emme olleet yksin.
Monta bussilastillista pieniä koululaisia
samanlaisissa ulkoiluasuissaan
valtasi eläinpuiston.

Luokkakuva

Lystikkäät kaverit

Kyllä tuolla turkilla kelpaa.

Pandaa kävimme katselemassa pariin otteeseen.
Ensin ulkona puissa kiipeilemässä,
 sitten sisällä ruokatauolla.

Tänne en olisi halunnut, mutta muut halusivat...

Vastenmielisiä ilmestyksiä
käärmeistä ja hämähäkeistä puhumattakaan.

Joogataan sitä näköjään Madridissakin.

Voi, meidän porot on ihan väärässä paikassa!

Leikkipuisto jäi väliin,
vaikka kivalta näyttikin.

Metrolla siirryimme näppärästi keskustaan.

Plaza Mayor

 Suuntana Parque del Retiro

Kolmantena päivänä Retiro-puisto oli päätavoitteemme.
Matkalle osui suosittu Prado-museo.
Taide jäi nyt väliin.

Hovimaalari Francisco de Goya

Puiston portti

Niin kauniit lehdet!

Tässä olisi voinut soudellakin,
mutta suomalaiselle siinä ei ole mitään eksotiikkaa.
Mutta monumenteissa riittää ihailtavaa ja ihmeteltävää!

Lasipalatsi puiston keskellä

Palatessamme keskustaan
sai ihmetellä lukuisia kirjakojuja.
Espanjaa pitäisi kyllä osata,
jos ostoksia meinaa tehdä.

Katukyltitkin olivat kuvitettuja.
Taidetta siis kaikkialla.

Palacio Real - Kuninkaanpalatsi

Katedraali on osa kuninkaallista loistoa.

Upea kuninkaanpalatsi

Sisällä ei saanut kuvata, 

mutta kaunista oli. 

Kannattaa käydä. 

Seremoniaruokasali oli oma suosikkini, 

kuin suoraan elokuvista.

Plaza de Orienten yksi kuningaspatsas

Jätskitauko.
Tuntuu kesältä!

 Viimeisenä iltana kävimme vielä hedelmäostoksilla.

Itse eksyin läheiseen pieneen vaateputiikkiin 

nähtyäni kauniin tunikan näyteikkunassa.

Mukaan tarttui liian monta vaatekappaletta, 

kun ne olivat suomalaisessa mittapuussa lähes ilmaisia. 

Yksi ihana syystakkikin oli lähteä, 

mutta ei sitä tule käytettyä kuin teatterireissuilla, 

ja niitähän ei usein ole.

Myyjä toisteli "bonita" ja osoitti takkia
ollessani lähdössä,

Kämpälle kävellessämme yksi pojista totesi, 

että se takki sopi sulle tosi hyvin. 

Meinasin tehdä ukarin, 

mutta en sittenkään...

Madrid es bonita!