perjantai 19. lokakuuta 2018

Bella - Andorra la Vella

Ihana, kun saa kerrankin nukkua ilman minkäänlaista herätystä.

Juomme kahvit.
Elias pörrää Aleksin huoneessa
onnistumatta herätysaikeissaan.

Ei muuta kuin takaisin peiton alle pohtimaan,
mille tänään alettaisiin.

Tuntuu, että kaikki olennainen on nähty.
Shoppailupäivä?

Hukumme tavaraan...

Vitsinä heitetty Andorran-reissu
nousee taas huulille.

Paljonko kello on?
Moneltako seuraava bussi lähtee?
Pojat, äkkiä ylös,
nyt lähdetään seikkailemaan Andorraan!


Metrossa ollaan.
Vitsi, tiukille menee.
Googlaan lentokentän tietoja
 ja etsin Andorran-bussin lähtöpaikkaa.
Terminaalin 2 B- ja C-rakennusten välistä.

Huhhuh,
puolijuoksua etenemme metroasemalta pitkän terminaalin läpi.
Tuolla bussit näkyvät.
Directbus.

Koputan bussin oveen
ja selostan "Fernandolle",
että ostaisin viisi lippua.

Hän levittää kätensä,
katsoo kelloa ja sanoo "tres minutos",
huokaa ja pyytää meitä bussiin.

Liput olisi pitänyt kai ostaa netistä,
mutta kun en uskaltanut,
kun en tiennyt, ehdimmekö...

No, hämmentyneitä aloitamme matkan.
Puolen tunnin päästä
pysähdymme linja-autoasemalle.
Siellä jokainen käy näyttämässä passinsa ja ostamassa lipun,
jos sitä ei vielä ole.
Huh, eihän tässä kuinkaan käynyt.

Nyt on paljon rennompi olo matkustaa
ja ihmetellä Espanjan maisemia.


Pyreneiden vuoristo on huikea,
mutta vesi kauhean likaisen näköistä.
Kyllä vaan järvet ja muut vesistöt ovatkin mahtava matkailuvaltti Suomelle!


Ylitämme Espanjan ja Andorran rajan ilman minkäänlaisia tarkastuksia.
Uskomatonta!
En olisi arvannut,
että valloitamme tällä reissulla uuden maan.

Määränpää on pääkaupunki
Andorra la Vella (=Vanha Andorra).

Linja-autoasema.
Muita julkisia kulkuneuvoja tänne ei kuljekaan.

Siistiä ja tyylikästä kaikkialla.

Olemme keskellä Pyreneiden vuoristoa.



Tuolta pääsisi varmaan retkeilemään vuoristoon,



Saavumme historialliseen keskustaan eli vanhaan kaupunkiin.

Kaunista.




Andorrassa käy vuosittain 11 miljoonaa turistia shoppailemassa,
laskettelemassa ja vaeltamassa.
Melkoinen määrä,
sillä asukkaita on vain 78 tuhatta.

Hallintorakennus

Kolmen tunnin visiitin lopuksi oli aika syödä.
Sympaattinen tarjoilija toi pöytään alkunaposteltavaksi vihreitä oliiveja.
Elias totesi kantavalla äänellään, että hyi helvata!!

Kyllä oli pokassa pitelemistä.
Onneksi Andorrassa ei ymmärretä suomea.
Katalaani on muuten Andorran virallinen kieli.

Tarjoilijasta ja Empasta tuli kyllä nopsaa kaverit,
ja varsinainen ruoka maistuikin hyvin.

Tiukille meni taas bussiin ehtiminen,
mutta taas mennään ihailemaan vuoristomaisemia.
Adéu!



Espanjan kylissä,
ja maanteillä myös,
oli jatkuvasti keltaisia ruusukkeita.
Kansallistunne on vahva.



Ilta alkaa hämärtää, kun lähestymme Barcelonaa.
Nyt on reissu paketissa.
Pakkaamaan ja nukkumaan.

Tämä Andorran-käynti oli kyllä parasta.
Lilliputtimaahan tuskin uudestaan tulee mentyä.

Once in a lifetime 💙💛💓

torstai 18. lokakuuta 2018

Barcelona kahdessa päivässä

Barcelonaan - jalkapalloa katsomaan...


No, aina ei aikataulut natsaa.
Ei ole peliä, eikä nähdä Messiä.

Pari Messi-kirjaa lukeneena olisin itsekin halunnut nähdä taiturin livenä.
Nyt on tyydyttävä Camp Noun stadion-, museo- ja fanikauppakierrokseen.

Rakkaan murmelin kanssa pääsee vielä samaan kuvaan.

Joimme stadionin yhdessä kuppilassa aamukahvit
ja odottelimme päivän ensimmäistä stadionkierrosta.
Alueella hohkaa ihana tunnelma.
Turisteja ja faneja alkaa lipua pikkuhiljaa paikalle.

Ei tämä miltään perinteiseltä museolta tuntunut.



Olis ny ees joku ollu reenaamassa!

Emppakin voi vastata tarvittaessa lehdistön kysymyksiin...
...ja heittää pari vastakysymystä.


Ihanat värit!!!

Nyt oli vuorossa allekirjoittaneen ainoa must-kohde Barcelonassa:
Guellin puisto

Antoni Gaudin suunnittelema puisto on ollut jo lähes 40 vuotta
Unescon maailmanperintökohde.
Eikä suotta.


Sydän pyörähtää tästä näkymästä.

Sitten metrolla Barcelonan tunnetuimmalle maamerkille.

Sagrada Familia - ikuisuusprojekti.
On ollut rakenteilla jo sata vuotta.
Suunnittelijansa Gaudi jäi vuonna 1926 raitiovaunun alle tässä lähellä.

Antoni Gaudin suunnittelema tämäkin: La Pedrera.

Nyt kämpille lepäämään!

Toisen päivän aamuna
tulimme metrolla kuuluisan kävelykadun 
La Ramblan
toiseen päähän,
Placa Catalunyalle. 

Placa Catalunya - katalonialaisten kansallistunteen voimakkuus alkaa muuten vähitellen hahmottua...

La Ramblalle siis, mars!


Suosittu kauppahalli



Teimme kävelykadulta pienen piston politiikan keskusaukiolle.
Katalonian lippu ja keltaisia ruusukkeita oli täällä...
...ja ihan joka paikassa.


Politiikan keskuksen vieressä oli myös näyttävä katedraali.

La Ramblalla taas.

Entisen sateenvarjotehtaan hauska rakennus.

Ja siellä Kristoffer Kolumbuksen muistomerkki vuodelta 1888.
Sinne haluan illalla auringonlaskun aikaan.
Hissillä kuulemma pääsee huipulle...

Lähdemme kävelemään rannalle ja etsimään kivaa ruokapaikkaa.


Vaikuttavan näköinen tuo W Hotel.

Voi vitsi, täällähän on ihan rantakelit!
Ja mahtavat aallot!
Onneksi meri ei vetäydy...
Thaimaan tsunami on iskostunut kyllä tiukasti alitajuntaan.
Kala taustalla on vuoden 1992 olympiakylän symboli.

No, nyt saatiin alkupalat, nam!

Tähän se riemu kuitenkin tyssäsi.
Voisin tämän kokemuksen jälkeen ryhtyä kasvissyöjäksi...

Ravintolan ja olympiakylän läheltä löytyi Ciutadella-puisto.

Puiston siimeksestä löytyy myös Katalonian parlamenttirakennus ja Katalonian presidentin toimisto.

Gaudin käsialaa tämäkin Cascada-suihkukaivo.

Nyt tultiin Empan suosikkipaikkaan.
Saippuakuplien pyydystämistä riemukaaren lähellä.

Mitäs nyt tehtäis?! 
Aurinko paistaa vielä korkealta, 
joten Kolumbuksen torniin on turha vielä nousta.

Hessu navigoi meidät bussiin,
jolla pääsemme olympiastadionille.
Vähän niin kuin ajantapporeissulle.

Äiti, annas kun mää otan kuvan!

Olikin vähän vaikuttavampi stadion ympäristöineen.
Kyllä on aikoinaan satsattu ja kunnolla.
Hieno alue!

Tien toiselta puolelta pilkisti tällainen komeus.
Ei ollut tarkoitus tulla tänne,
mutta kun osui nyt reitille.

Rakennuksen toisella puolella sydän pyörähti toisen kerran tällä reissulla.
UPEAA!!!

Onneksi eksyimme tänne!!!

No, tässä se mun auringonlasku ja Kolumbuksen muistomerkki!

Köysirata kulki muuten tuolla.
Sinne ei menty.
Eliaksella oli jo tarpeeksi jännitettävää metrossa.

Hienot on kyllä maisemat.
La Rambla yläilmoista katsottuna.
Nyt kämpille nukkumaan!

Kolmaskin päivä on jäljellä,
mutta sen suunnitelma muuttui seuraavana aamuna
yllättävästi.

Barcelonan katsastimme siis kahdessa päivässä.

Eikä tullut teinin haaveilemaa shoppailu- ja löhölomaa tästäkään 😉