Hiihtolomapäiväkirja Punkaharjulta

Punkaharjulla!
Lahden hopeisen kisapäivän jälkeen
jatkoimme matkaa Etelä-Savoon.

Hiihtolatuja kaipasimme,
ja kuulemma niitä löytyy täältäkin.
Aina ei siis ole pakko ajaa Lappiin asti,
jos haluaa arkimaisemaa hiihtolomalla vaihtaa.

Täydellinen talvisää suorastaan kutsui hiihtämään.

Kun auto oli purettu, niin heti vaan suksille. Kulennoistenjärvi avautuu edessämme.

Onpa jollakin idyllinen mökki pihapiireineen! Karamellisarjaa. Ehdottomasti.

Pilkkijöilläkin varmaan euforinen tunne.

Kyllä nämä Holiday Clubin mökitkin ovat huippupaikalla.

Uusi päivä ja vanhat kujeet. Järvilenkistä en luovu.

Reilun neljän kilometrin kierroksen voi kiertää tässä säässä useammankin kerran.

Tästä pääsee muillekin reiteille, mutta jääköön loppuviikkoon. Tyylikäs lomakeskus on tänne rakennettu.

Iltalenkille.

Oli muuten hieno hetki. Usva nousee auringon painuessa unilleen.

Suorastaan aavemaista.

Seuraava päivä olikin sitten sairastupaa... 

Pieni töpöttelylenkki jäällä, 

mutta niin oli heikko olo ja paleli, 

vaikka toppavaatteita oli kyllä riittävästi päällä.

Alkuillasta kävimme 15 kilometrin päässä Kerimäellä.

20 vuotta sitten viimeksi ihmettelimme tätä ISOA kirkkoa,

nyt se oli kyllä komistunut entisestään.

Viihtyisän kylän tunnelman kruunasi kirkon pihalla mäkeä laskevat lapset ja nuoret. Tuli sellainen wanhan ajan ihana fiilis.

Nythän onkin laskiaistiistai.

Sattumalta pääsimme ihailemaan SM-jäänveiston teoksia. Teemana 100-vuotias kaunis isänmaamme.

 Keskiviikkona oli sitten paluu maan pinnalle. 

Aamulla vesi valui räystäiltä ja auringosta ei merkkiäkään.

Tätä keliä varten olin säästänyt "mielensäpahoittajan lenkin".

Isäntä sanoi pari päivää sitten, 

että se on sellainen kapea latureitti, 

jolle ei kannata ottaa parhaita suksia. 

Ja parasta laittaa mielensäpahoittajan karvalakki päähän 

ja ottaa reppuun kossupullo (ja täysi sellainen). 

Tällä pohjustuksella lähdin tarpomaan märälle latupohjalle.

Muitakin reittejä oli tarjolla, mutta niin tienylityksiäkin.

 Kävin ennen Salon lenkkiä pienen piston Kulennoisten koululla, 

ja ehdin saada yhden rapasuihkun päälleni 

kuorma-auton ajaessa lainehtivalla maantiellä.

Minua siis valmisteltiin tälle karvalakkilenkille.

Nyt oli kyllä niin imukeli, ettei pelkoa.

Hidasta on eteneminen, 

mutta kyllä tämä kierros kannattaa kiertää. 

Nostalginen latu. 

Tietää ainakin hiihtäneensä. 

Tässä kelissä meno oli samanlaista kuin 

metsäsuksilla hiihtely korpimaisemissa.

No, paikoin oli jäistäkin. Jopa sulaa maata.

Kaksi tuntia ja 13 kilometriä. 

Ei ihan Lahden-joukkueeseen mahdu...

Nyt pääsee Iivon hiihtoa jännäämään, 

ja hyvillä mielin!

Karvalakki naulakkoon, päiväruoalle ja kahvin keittoon.

Meidän mökistä löytyy synttärisankarikin.

***

Jes! Iivolle kultaa!!!

Ja myöhäisillan kruunasi tämä ajatuksia herättävä kirja. Kiitos Hanne-Marille lukuvinkistä!

Torstaina oli vuorossa Metlan lenkki.
Ja kuten arvata saattaa,
niin monenlaista metsäinfoa ja -näkymää oli
seitsemän kilometrin lenkin varrella.
Tällä reitillä kelpaa luisteluhiihtääkin.

Pelottavan isoja puita myrskyllä...

Satumetsä

Hiillos jäljellä. Kaikilla kiire naisten viestiä katsomaan.

Ilta-ajelulla pistäydyimme perinteisellä Punkaharjun maisematiellä.
Kauniit maisemat, ainakin kesällä.
Räntäsateen jäljiltä ei kauneimmillaan.
Kuva siis vain Luston pihamaalta:

Ajomies

 Perjantaina sää vaihteli kuten tuntureilla konsanaan.
Parissa minuutissa aurinko katosi sankan lumisateen taakse
ja sitten taas kirkastui...

Illalla vielä pikku-Iivo näytti mallia. Meidän teini alkaa olla jo korvia myöten täynnä äidin Iivo-fanitusta, mutta pikkasen vielä hehkutellaan.

Lauantaiaamuna kotimatka alkoi Savonlinnan läpi ajamisella. Olavinlinna valmiina kevääseen.

Hiihdettyä tuli niin ladulla kuin kisakatsomossakin.
Punkaharjulla voi mainiosti viettää hiihtolomaa.

Huomenna kutsuvat kuitenkin koti-Ähtärin ladut
ja aurinkoakin on luvassa.
Sitten jaksaa taas jatkaa töitä.