Lauantaina vapaata.
Viimeinen päivä ennen Venetsiaan ja kotiin lähtöä.
Sloveniassa olisi vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää.
Kysymme Uniplanin kuskilta,
voisimmeko käydä pohjoisempana kansallispuistossa
ja kahdella suositulla järvellä.
Ei onnistu kuin ajamalla pääkaupunki Ljubljanan kautta.
Vuoret.
Niinpä niin!
Vuoria ei niin vain ylitetä suorinta reittiä.
Entäpä kaksi etelämpänä olevaa luolaa.
Toinen on isompi ja toinen on Uneson maailmanperintökohde.
Sinne kyllä pääsee tunnin ajolla.
Valitsemme jälkimmäisen eli Skocjanin luolat kohteeksi.
Lähellä on myös Lipizzan hevostallit,
joissa kasvatetaan kuuluisia, valkoisia hevosia
mm. Wienin Espanjalaiseen ratsastuskouluun.
Siellä käynti onnistuisi näppärästi samalla reissulla.
Mennään!
Marco-kuljettaja haki meidät aamulla,
ja matka kaakkoa kohti alkoi.
 |
| Tyttöjen työpaikka ohitettiin alkumatkasta. |
 |
| Ajoimme useiden kylien ja viiniviljelysten läpi. |
Alkoi sadella lunta...
Näin tapahtuu näillä leveysasteilla kerran vuodessa.
Ljubljanaan menevä moottoritie oli kuulemma lumisateen takia suljettu.
Meidän reittimme kulkee pienempiä teitä,
joten lumisade ei ole este meille.
Varovasti tiedustelen,
onkohan autossa talvirenkaat.
Tottahan toki on 😊
Skocjanin luolille päästyämme
maisema oli talvisen luminen,
oikeastaan räntäinen.
Lisäksi tuuli ihan mukavasti.
Pääsemme luolaan toivottavasti lämmittelemään!
Oppaan johdolla lähdimme laskeutumaan käytävää pitkin luolaan.
Valokuvata ei valitettavasti saanut.
Saavuimme tippukivipuikkojen ja -pylväiden keskelle
aivan epätodelliseen Hiljaiseen luolaan.
Reittimme on valaistu,
mutta opas katkaisee hetkeksi valot.
Olemme aivan säkkipimeässä!
Luola on lepakoiden paratiisi.
Me näemme niiden sotkuja ainoastaan luolan katossa.
Pian alkaa kuulua kosken kohina.
Saavumme Kuohuvaan luolaan.
Tämä luola on valtavan korkea (100 m).
Rekajoki virtaa alhaalla,
me kävelemme luolan seinustaa kulkevaa reittiä
katsellen alas rotkoon.
Uskomaton paikka!
Seinillä korkealla näkyy seikkailijoiden aikoinaan
rakentamia kulkureittejä,
jotka eivät näytä missään mittapuussa turvallisilta, huh!
Yhtäkkiä kajastaa valoa.
Ihmeellinen tunne!
Saavumme luolaston toiseen päähän.
Uskomaton elämys tämä puolentoista tunnin luolakävely,
ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka!
 |
| Alhaalla virtaa Rekajoki. |
Hissillä takaisin alkupisteeseen.
 |
| Muutama kortti ja Slovenian lippu piti ehdottomasti ostaa. |
Automatka jatkuu.
Vähän on jo nälkäkin.
Ajamme läheiselle Lipizzan hevostallille.
 |
| Kaunis talvimaisema, mutta kesällä lipizzanhevosineen näky on varmaan moninverroin upeampi. |
Syömme tallien vieressä olevassa kasinohotellin ravintolassa
kolmen ruokalajin lounaan
meikäläisittäin todella edulliseen hintaan.
 |
| Lipizzanhevonen löytyy muuten 50 sentin kolikon kääntöpuolelta. |
Tunnin päästä olisi opastettu kierros talleilla,
päätämme jättää väliin.
Marco ehdottaa,
että hän voisi ajaa Italian puolella kulkevaa reittiä takaisin.
Poikkeamme Triesten kaupungin rinteessä sijaitsevassa
modernissa kirkossa...
...ja huikealla (mutta tuulisella) näköalapaikalla.
Adrianmerellä tällä lahdella
on lokakuussa kuuluisa purjehduskilpailu,
ja rannassa pilkottaa linna,
joka on kesäisin kuulemma kuvankaunis puutarhoineen.
Meidän nuori kuljettaja tuntee alueensa monipuolisesti
historiaa myöten.
Ihailtavaa tietämystä!
Nyt hän vie meidät paikalle,
jossa Skocjanin luolassa virtaava Rekajoki
tulee vuoren sisältä ulos.
Paikalla on myös kaunis, pelkistetty vanha kirkko.
Joen vesi virtaa alttarin takana olevaan tilaan ollessaan korkealla.
 |
| Nytkin pienen pieni vesipuro virtaa kirkon sisään. |
Koristeellisten luostarikirkkojen jälkeen
tällainen pelkistetty kirkko
tuntuu todella kauniilta yksinkertaisuudessaan.
Nova Goricaa lähestyessämme
aurinko alkaa paistaa.
Uskomaton valoilmiö sateisten päivien jälkeen.
Päätämme ajaa vielä Sveta Goran vuorelle.
Wau, mitkä näkymät Nova Gorican kaupunkiin ja Italian puolelle asti.
Kruunaus mukavalle retkipäivälle!
- Are you happy now?
kysyy Miina.
- Yes, I am 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti