tiistai 7. kesäkuuta 2016

Saariston Rengastie


Nyt kun täällä Paraisilla ollaan, 
niin pakkohan tuo saaristo on käydä katsastamassa.


kulkee aivan majapaikkamme vierestä.

Huonolla suunnittelulla lähdimme liikenteeseen,
mutta aurinkoista ainakin on!

Lapsena Ahvenanmaalla olin tuskastunut, 
kun aina mentiin kirkkoja katsomaan. 
Samaa traumaa siirrän lapsilleni...

Ensimmäisenä Nauvo.

Keskiaikainen kivikirkko.
Tuo valo!

Ja ihana purjelaiva!


Nauvon rantakatu ja satama kannattaa käydä katsomassa.

Seilin saaresta hylkeineen (?!)  haaveilimme,
mutta yli tunti olisi pitänyt lauttaa odottaa,
joten jatkoimme rengastietä.

Näitä losseja oli sitten useampikin.
Ihan näppärää,
kun on pari ylitystä tehnyt.
Korppoon saarella


Korpoström - Saaristokeskus




Jos vaikka kunnon ruokaa tällä lautalla...

Valikoimassa oli tasan tarkkaan kaksi vaihtoehtoa:
lihakeitto tai uuniperuna kinkkutäytteellä.
Tämä oli ainakin hyvää!

Saaristotiet olivat idyllisiä.

Sitten Houtskär. 1700-luvun alusta.

Tämä poika menee innolla
jokaiseen kirkkoon.

Ähtärin pappila on kyllä todella kaunis,
mutta ei tämäkään hassumpi ole.


Lossiylitys jälleen.
Vihreällä aallolla
olimme tähän asti losseille tulleet,
mutta nyt piti tunti odottaa.


Onneksi satamasta löytyi monenlaista nähtävää.


Ehdottomasti parhaat saaristomaisemat,
vaikka en kännykällä huippukuvia onnistunut nappaamaan.

Lomakylästä löytyi
kauniita yksityiskohtia.

Suosikkikukkani.

Tämä frisbeegolfkenttä imaisi
meidän perheen pelimiehet mukaansa.


Minä ja Valde harjoitellaan etukameran käyttöä 
ja nautitaan kauniista ympäristöstä.


Ja sitten lähes tunnin lauttamatka. 
Kertakaikkiaan kaunista, 
mutta kuvista tuli aivan surkeita.

Tässä onnistunein otos.



Ja taas tien päällä.
Ja varovasti oli ajettava.
Tällainen varoitusmerkki olisi hyvä joskus kotikujallakin.

Iniö. Sophia Wilhelminan kirkko. Vuodelta 1800.


 Maalaismaiseman voittanutta ei ole.


Taas lautalle. Mannerta kohti.

Ollapa hän!
Seikkailla pyörällä pitkin Eurooppaa.
Blogista löytyy lisää tarinaa:
http://www.losviajesdemanel.com/la-ruta-del-archipielago/ 


Taivassalon kirkko.

Puhutteleva monumentti.

Muntin silta vuodelta 1850.

Ja minne vie tämä ylväs tie?

Mannerheimin syntymäkoti Louhisaari Maskussa.

Aika hienoa,
opasteet myös pistekirjoituksella!

Naantalissa.
Pakollinen tauko huoltoasemalla.
Jatkamme kierrosta huomenna.
Nyt alkaa turnauskestävyys loppua
tältä päivältä.
Uusi päivä ja uutta virtaa!

Kävimme kuuntelemassa pakollisen
puolentoista tunnin myyntipuheen
Naantalissa.
Jokainen saman kokenut
tietää sen "ihanan" tunteen,
mutta nyt se on ohi,
huh!
Ja palkintolounas on nautittu.

Oikeastaan myyntitilanne oli hauskin koskaan.
Myyntimies kertoi koulumuistoistaan.
Ruotsinopettaja aiheutti puistatusta vieläkin,
liikanope oli kunnostautunut
heittämällä bemaristaan pallon pelikentälle,
bilsanope oli käynyt tunnin aikana useamman kerran
karttavarastossa karttaa hakemassa
(karttaa ei kyllä koskaan tullut luokkaan asti,
mutta rohkaisua oli löytynyt)...

Mutta nyt Presidentin Kultaranta kutsuu.

No, eihän se ollut auki!
Päivän ainoa opastettu kierros oli lähtenyt puoli tuntia sitten.
Mutta ihan siisti piharakennus tuli kuvattua.

Uusi yritys Seiliin toiselta suunnalta!

Leipäkivet vuorossa...
...lossia odotellessa.
Pääsimme Seiliä edeltävään saareen.

Emppa on ihana, 
kun hän aina maihin ajaessani 
koskee käsivarteeni ja sanoo:

"Hienosti äiti tultiin lautalla!" 

Meidän herttaista kuopusta 
nämä lauttamatkat ovat pelottaneet aika lailla 
ja jokainen maihinnousu on juhlahetki. 

Vai onko se vaan kannustus kuskina toimivalle äitille?!!

Seilin lauttaa odottamaan,
ja pian toteamaan, että
"mission impossible".
Seiliin kyllä ehdittäisiin tänään,
mutta takaisin ei,
joten jääköön hyljesaari seuraavalle reissulle.
Sitten Wanhaa Naantalia ihailemaan.

Ilmankos tämä talo oli niin kaunis?!
Lappi-teeman taikaa.

Nämä vanhat puutalot ovat kuin karamellejä!

Siinä se on!
Tuttu kioski Risto Räppääjä ja Liukas Lennart -elokuvasta.

Kesä!!!

Kaarinan Kuusisto vuorossa.

Kaunis on kylätie.
Kuusiston keskiaikaisen piispanlinnan rauniot

Saariston rengastie alkaa sulkeutua. 
Vuorossa lähtöpisteemme Parainen.



Paraisten vanhinta asutusta: Wanha Malmi.

Ja kyllä tämä kalkkikaivoskin on näkemisen arvoinen.

Kyllä Suomi on kaunis maa!
Suosittelen lämpimästi.