| Niin monta kertaa on ollut puhetta, että pitäisi lähteä yöretkelle Arpaisille. Siellä ei kuulu autojen pauhu, eikä loista katuvalot. Siellä on mahdollisuus aistia erämaan tuntu ja unohtaa arkiset asiat. Ja nyt me ryhdyimme tuumasta toimeen, ystäväni Heidi poikansa kanssa ja minä yhden poikani kanssa.  |
| We have a dream... |
Haasia-Ahontieltä Soinista pääsee retkeilemään
mielestäni kauneinta reittiä Arpaisille.
 |
| Matkaa on 3,5 kilometriä ja polku on erinomainen. |
Olin ollut torstai-perjantai -välisen yön
oppilaiden ja kollegani kanssa Arpaisilla.
Sade kasteli meidät kiitettävästi.
Nyt sää on monin verroin parempi,
vaikka hieno kokemus se oli viikollakin.
 |
| Pieni Koirajärvi |
 |
| Ja sitten Iso Koirajärvi. |
 |
| Metsä on upeaa. |
Arpaisten kämpälle päästyämme
alkoi telttojen kokoaminen.
Kämppäänkin mahtuisi neljä nukkumaan,
mutta haluamme nukkua teltoissa.
 |
| No niin, nalletyyny toivottavasti helpottaa nukkumista, sillä retkipatja on saletisti liian kova meikäläisen vanhoille luille. |
 |
| Poikien teltta vaatii insinööritaitoja omituisen kepin takia, sillä kokoamisohjeita ei ole. Näppärästi ongelma kuitenkin ratkesi. |
 |
| Pojat jäivät nuotiota virittelemään, ja me naiset lähdimme yhtä koulun reissulta unohtunutta rastia hakemaan ja mustikoita poimimaan. |
 |
| Iltapalamustikat kasassa. Kunnon moukuroita ja todella maukkaita. |
 |
| Ja poikien nuotiokin näyttää lupaavalta. Makkarat ja maissit vaan paistumaan. |
 |
| Tästä sitten polttopuiden tekoon... Plääh! |
 |
| Onneksi toissapäivän reissulta jäi vajaan jonkin verran valmiita klapeja meitä odottamaan. |
 |
| Sauna vain lämpiämään. |
 |
| Ja vettä nokipannuun. |
 |
| Kuksa suorastaan huutaa kahvia, kuten myös minä ja Heidi. |
 |
| Elämä on ihanaa! |
No, nyt se pimeys sitten laskeutui.
Taskulamput jokaiselle taskuun,
mutta onhan meillä tuo luonnon oma valaisinkin apuna.
Loistavan ajan valitsimme yöretkellemme.
 |
| Täysikuu. Valitettavasti en saa kännykälläni tallennettua metsää kuun valossa. Uskomattoman kaunista. |
 |
| Kynttilän valossa saunaan. Pojat kävivät myös purossa kastautumassa, vaikka ruskea vesi vähän epäilyttikin. No, eipä tarvitse mennä kalliiseen turvehoitoon, kun turve on pesuveteen liuotettu. |
Puolilta öin kömmimme makuupusseihin.
Leirimme hiljeni.
Vain puron solinaa ja luonnon vaimeaa kahinaa.
Karhutkin unohdin ja
painoin pääni samettiselle karhutyynylle.
 |
| Aamuaurinko toivottaa hyvät huomenet... |
 |
| ...ja suorastaan hellii meitä. |
 |
| Poikia ei vielä kiinnosta ylösnousu, joten lähdemme kippojemme kanssa jälleen mustikkametsään. |
 |
| Yhden maissa rinkat on pakattu ja kämppä lakaistu. Nenä kohti pohjoista. |
 |
| Pian on puolukan vuoro. |
 |
| Tämä maisema kuvastaa olotilaani tämän retken jälkeen. Kannatti lähteä! |
Kesä oli elokuun ansiosta lopulta todella kaunis!
Nyt on syksyn vuoro.
Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa.
