Olen aina haaveillut pääseväni Käsivarren Lappiin, ja nyt se haave toteutui!
Perheen miesväki kesti kiitettävän hyvin jatkuvat toisteluni,
että nyt täytyy pysähtyä ottamaan kuva.
Olin täysin lumoutunut
(kuten aina ennenkin tunturimaisemissa ajellessani)
ja sydänpohjia myöten tuntui niin ihanalta.
Voi sitä vapauden ja tilan tuntua!
 |
| Siellä se Saana häämöttää! Uskomatonta! |
Pysähdyimme Kilpisjärvellä syömään,
mutta jatkoimme matkaa Tromssaan.
Viikonloppu siellä ja sitten pääsemme kiipeämään Saanalle.
 |
| Kilpisjärven retkeilykeskus oli lähes heti vastassa palattuamme Norjasta Suomeen. |
Olin lukenut, että kiipeäminen vie ainakin tunnin.
Laskin, että meillä menee aikaa vähän enemmän,
kun mukana ovat Valtteri-esikoisemme
(jonka motoriikka ei ole aivan priimaa) ja
Elias-kuopuksemme
(jolla on pituutta vasta 116 senttiä,
joten askel ei ole aivan samaa luokkaa kuin muilla).
Kiireessä tyhjensin yhden repun vaatteista
ja pakkasin mukaan juotavaa, pari banaania ja suolakeksejä.
Yksi Valtterin paita, sormikkaat ja lääkkeet.
Vitsi, kun sitä on tyhmä,
eikä Tromssasta lähtiessä ajatellut elämää yhtään pitemmälle.
No, näillä varusteilla mennään.
Tuulitakit ja lenkkarit sekä
jonkinlainen pipo ja hanskat kaikille päälle
ja menoksi!
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!
Nyt ei mennyt aivan niin...
Ilma pilvinen ja vähän viileä Tromssan auringon jälkeen.
 |
| Mutta nyt mennään, sillä yöpaikka odottaa Äkäslompolossa. |
 |
| Pitkospuiden laitamilla kasvoi monenlaisia kukkia. |
 |
| Metsäkurjenpolvi |
 |
| Lempparini puna-ailakki |
 |
| Ruohokanukka |
 |
| Nyt portaat alkavat ja niitä vissiin piisaa. En edes yritä laskea. |
 |
| Toisella tasanteella näyttää jo upealta. Onneksi ei sada. |
 |
| Reitti on merkattu näin... |
 |
| ... ja näin. Alussa en kiinnittänyt näihin erityistä huomiota. |
 |
| Portaat loppuivat ja kivisessä maastossa kiipeäminen jatkui. |
 |
| Maisemat huikaisevan hienoja. |
 |
| Moni kulkija oli oman monumenttinsa tehnyt. |
 |
| Nyt varmaan ollaan jo lähellä. Tuuli alkaa voimistua. Ja käsiä vähän palella. |
 |
| Voi, miten kaunis kukka! Sinirikko? Sellainen mainittiin tunturin juurella opastustaulussa. Vai sittenkin tunturikohokki? |
Missä se huippu viipyy?
Nyt näkyvyys heikkeni kummasti.
Olemme pilvessä.
Tässähän pitää alkaa merkkejä seuraamaan huolellisemmin.
Ja miten jaksavat Vassu ja Emppa?!
Ei tämä ihan läpihuutojuttu ollutkaan.
 |
| Lopultakin huipulla. Alempana kivistä tehty symmetrinen ympyrärakennelma. |
 |
| Pää pilvissä - jalat maassa! Tässä me ikuistimme vuoron perään itsemme. Kyllä tästä voi olla aiheestakin tyytyväinen, ainakin meidän poppoolla. Jos olisin tämän nousun pituuden ja maaston tiennyt paremmin, en ehkä olisi ihan koko porukalla lähtenyt... |
 |
| Pilviverhon takaa häämöttää Kilpisjärvi ja linkkimasto. Lämpötila muuten huipulla kuusi astetta. |
 |
| Oho, vähän alempana on taas aivan kirkasta. |
 |
| Olen sanaton. |
 |
| Uskomattomat näkymät! |
 |
| Peräjoukon odottelua. |
 |
| Pian loppuu kännykästä virta, mutta pakko taas kuvata! |
 |
| Tämä pitäisi varmaan tuntea... |
 |
| Rakkaa kaikkialla. |
 |
| Taivas on ihmeellisen kaunis, aina! Paitsi sateella... |
 |
| Portaat näkyvissä, jes! Pian perillä. Onneksi! Valtterin nilkat muljahtelevat kivikossa siihen malliin, että huhhuh! |
 |
| Tunturikoivikkokujaa pitkin retkeilykeskukseen. |
 |
| Nyt on kyllä houkutteleva mainos! Kahvia tässä tarvitaan tällaisen liikuntasuorituksen jälkeen. Ja vähän kylmäkin on. |
 |
| Pojat odottamassa "maalissa". |
Hyvä me!!!
Aikaa meni 3 tuntia ja 20 minuuttia.
Ja Eliaksen (eli kotijoukkojen kesken "puhuvan pään")
puhe pulppusi kolme tuntia tauotta.
Vasta portaikossa pikkumies alkoi hiljetä.
Onpahan tämäkin koettu.
Olen miettinyt,
että parhaimmat muistot ovat yleensä tulleet,
kun on itsensä pistänyt vähän koville.
Luulen, että nyt käy samoin.
Nyt auto kohti Äkäslompoloa,
ja siellä saunaan ja nukkumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti