Lappalaisten kilometrit Äkässaivolle

Oletteko huomanneet saman kuin minäkin, 

että aina uuteen kohteeseen mennessä matka tuntuu äärettömän pitkältä?

Täällä Lapissa tunne on yleensä moninkertainen.

Olemme perhepiirissä alkaneet puhua lappalaisten kilometreistä.

Tänään päätimme sadetta uhmaten lähteä tutustumaan Saivonkierrokseen.

Autoon noustuamme taivas alkoi kirkastua kuin tilauksesta.

Poikia valmistimme retkeen sanomalla, 

että se voi olla kolme kilometriä, tai kuusi tai vaikkapa yksitoista! 

Ei näistä lappalaisten kilometreistä tiedä koskaan...

Äkäslompolosta on 13 kilometriä
Saivonkierroksen lähtöpaikalle,
joka löytyy tieltä numero 9403.

Kivaa kangasmetsää.
Olo suorastaan taivaallinen,
kun ei sada.

Onneksi nappasin kartasta kuvan,
loppumatkasta sille oli käyttöä.

Lähdimme jälleen kerran soitellen sotaan.

Naavaa runsaasti kaikkialla.

Nyt kuuluu kosken kohinaa.

Äkäsjoen ylitys.
Taimen ja harjus kuulemma asustelevat täällä.

Matka jatkuu mielenkiintoisissa maisemissa.

Tarpeettomaksi jäänyt heinälato

Siinä se Seitapahta nyt on!
Vaikuttavan näköinen!
Muinaissaamelaisten pyhä palvontapaikka.

Kirkiruoho

Äkässaivo peilityynenä ja sammalenvihreänä. 

Miten noin kaunis lampi voi olla niin pelottava?!

Hurja on tuo rakenne...

Yhä ylös yrittää...

...katolle hän kiipeää!
Siellä se Äkässaivo nyt komeilee.

Ja pallokin on pysynyt mukana
koko matkan.

Nyt ei ole eväitä mukana,
mutta puitteet olisivat kyllä mainiot.

Luonnon ihmeellisiä taideteoksia.
Kiveä ei ole kyllä tuuli nostanut.

Äkäsjoen rannalla jälleen.

Nyt se kännykän virta sitten loppui. 

Onneksi ehdin karttakuvaa kurkata. 

Ehdimme jo pohtia, 

oliko tämä lenkki sittenkään rinkula vai 

pitääkö meidän palata samaa reittiä takaisin.

Tulen porukan viimeisenä ja arvaan, 

että kohta nopeimmat perheenjäsenet 

pyörittelevät päätään oudolla parkkipaikalla.

No niin!

Pelastavana enkelinä 

neuvon kulkemaan vasemmalle 

edessä olevaa maantietä 

(joka on se samainen tie nro 9403).

Äkäsjoen silta yli ja parisataa metriä eteenpäin.

Siellä se meidän Polle odottaa!

Ja eihän ne kilometrit varmaan kovin paljon huijanneet.

Kyllä se kolme kilometriä oli, 

ehkä korkeintaan neljä.

Hyvä reitti joka tapauksessa.

Huomenna on edessä paluu arkeen.

Auton nokka kohti Oulua, välietappiamme.

Lapissa on aina niin kiva olla!

Täällä on rauhaa, 

tilaa hengittää ja 

leppoisia ihmisiä.

Nähdään taas!