Elelipä kerran, täällä Pellon järvikylillä, eräs kovettu hiihtomies
- Eero Mäntyranta -
jolle jokainen meistä, näiltä kulmilta geeninsä perinyt,
kuvittelee olevansa sukua.
Joku nerokas on keksinyt tehdä
tälle hiihtäjäsuuruudelle
erinomaisen nähtävyyden,
Matkan varrella voi lukea Eeron (20.11.1937 - 29.12.2013)
urheilusaavutuksista, perheestä ja työskentelystä.
Mukavia kuvakollaaseja tekstien kera.
 |
| Tänne kaarramme auton nokkamme lähes joka kesä. |
 |
| Auto parkkiin ja reppu selkään. Porukan pienin halusi ehdottomasti kantaa eväämme. |
 |
| Tästä lähdetään nousemaan. |
 |
| Järvet alkavat pilkottaa vaaran rinteeltä. |
 |
| Nyt ollaan reitin korkeimmalla kohdalla. Vilkkaimpia lapsia kannattaa seurata valppaana. |
 |
| Kivat näköalat. Kaukana vasemmalla häämöttävät jo Ruotsinkin vaaramaisemat. |
 |
| Kyllä on paikkaa nimellä paiskattu. Nimen alkuperästä ei ole tietoa. |
 |
| Meidän hätähousuperhe ei yleensä hiillosta odottele. |
 |
| Pieneen näkötorniin voi kiivetä melko pientenkin retkeläisten kanssa. |
Laavulla tapasimme erään paikallisen rouvan,
jolla oli lapsi perheineen kyläilemässä Tukholmasta asti.
Ja hetken juteltuamme selvisi, että hän on mummilleni sukua.
Siis kaikki ovat täällä sukua toisilleen.
Täytyy siis Eeronkin olla!
 |
| Tästä lähdemme kohti laskuosuutta. |
 |
| Ja portaita piisaa. |
 |
| Varmasrti saa kovinkin urheilija porrasharkkansa tehtyä tehokkaasti. |
 |
| Kas kummaa, mikä valoilmiö kuvaani ilmestyi juuri satuluolan kohdalla. |
 |
| Sinne se poika livahti valoa kohti... |
 |
| ... ja tuolta näköjään tupsahti ulos. |
 |
| Kallioseinämät alkavat loppua nyt. |
 |
| Paluu tavalliselle metsäpolulle. |
 |
| Ja MAALIIN!! Ei ollenkaan raskas lenkki, vaikka korkeuseroja onkin. Reitin pituus ei uuvuta. |
 |
| Sitten autolle ja mökille saunaa lämmittämään. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti