Bella - Andorra la Vella

Ihana, kun saa kerrankin nukkua ilman minkäänlaista herätystä.

Juomme kahvit.

Elias pörrää Aleksin huoneessa

onnistumatta herätysaikeissaan.

Ei muuta kuin takaisin peiton alle pohtimaan,

mille tänään alettaisiin.

Tuntuu, että kaikki olennainen on nähty.

Shoppailupäivä?

Hukumme tavaraan...

Vitsinä heitetty Andorran-reissu

nousee taas huulille.

Paljonko kello on?

Moneltako seuraava bussi lähtee?

Pojat, äkkiä ylös,

nyt lähdetään seikkailemaan Andorraan!

Metrossa ollaan.

Vitsi, tiukille menee.

Googlaan lentokentän tietoja

 ja etsin Andorran-bussin lähtöpaikkaa.

Terminaalin 2 B- ja C-rakennusten välistä.

Huhhuh,

puolijuoksua etenemme metroasemalta pitkän terminaalin läpi.

Tuolla bussit näkyvät.

Directbus.

Koputan bussin oveen

ja selostan "Fernandolle",

että ostaisin viisi lippua.

Hän levittää kätensä,

katsoo kelloa ja sanoo "tres minutos",

huokaa ja pyytää meitä bussiin.

Liput olisi pitänyt kai ostaa netistä,

mutta kun en uskaltanut,

kun en tiennyt, ehdimmekö...

No, hämmentyneitä aloitamme matkan.

Puolen tunnin päästä

pysähdymme linja-autoasemalle.

Siellä jokainen käy näyttämässä passinsa ja ostamassa lipun,

jos sitä ei vielä ole.

Huh, eihän tässä kuinkaan käynyt.

Nyt on paljon rennompi olo matkustaa

ja ihmetellä Espanjan maisemia.

Pyreneiden vuoristo on huikea,
mutta vesi kauhean likaisen näköistä.
Kyllä vaan järvet ja muut vesistöt ovatkin mahtava matkailuvaltti Suomelle!

Ylitämme Espanjan ja Andorran rajan ilman minkäänlaisia tarkastuksia.

Uskomatonta!

En olisi arvannut,

että valloitamme tällä reissulla uuden maan.

Määränpää on pääkaupunki

Andorra la Vella (=Vanha Andorra).

Linja-autoasema.
Muita julkisia kulkuneuvoja tänne ei kuljekaan.

Siistiä ja tyylikästä kaikkialla.

Olemme keskellä Pyreneiden vuoristoa.

Tuolta pääsisi varmaan retkeilemään vuoristoon,

Saavumme historialliseen keskustaan eli vanhaan kaupunkiin.

Kaunista.

Andorrassa käy vuosittain 11 miljoonaa turistia shoppailemassa,
laskettelemassa ja vaeltamassa.
Melkoinen määrä,
sillä asukkaita on vain 78 tuhatta.

Hallintorakennus

Kolmen tunnin visiitin lopuksi oli aika syödä.
Sympaattinen tarjoilija toi pöytään alkunaposteltavaksi vihreitä oliiveja.
Elias totesi kantavalla äänellään, että hyi helvata!!

Kyllä oli pokassa pitelemistä.
Onneksi Andorrassa ei ymmärretä suomea.
Katalaani on muuten Andorran virallinen kieli.

Tarjoilijasta ja Empasta tuli kyllä nopsaa kaverit,
ja varsinainen ruoka maistuikin hyvin.

Tiukille meni taas bussiin ehtiminen,
mutta taas mennään ihailemaan vuoristomaisemia.
Adéu!

Espanjan kylissä,
ja maanteillä myös,
oli jatkuvasti keltaisia ruusukkeita.
Kansallistunne on vahva.

Ilta alkaa hämärtää, kun lähestymme Barcelonaa.

Nyt on reissu paketissa.

Pakkaamaan ja nukkumaan.

Tämä Andorran-käynti oli kyllä parasta.

Lilliputtimaahan tuskin uudestaan tulee mentyä.

Once in a lifetime 💙💛💓