Majavanpatoa ihmettelemässä Isojärven kansallispuistossa

Toinen päivä Isojärven kansallispuistossa valkeni aurinkoisena.

Nautitaan tästä niin kauan kuin sitä kestää...

Aamutoimet alkoivat pienellä pihakävelyllä 

Heretyn pihapiirissä.

Aamupala, 

saunan ja kämpän siivous, 

tavaroiden pakkaaminen ja sitten menoksi.

Tuosta suunnasta pitäisi löytyä majavan työmaa.

Välillä oli tasaistakin polkua.

Ohhoh!

Vuokkoa jo harmitti,
että eikö me sitä majavanpatoa nähdäkään.

Kiertotie kulki kauniissa maastossa.

Tauon paikka.

Kesäkeli, eikä vielä hyttysiäkään.

Kaunis Silja

Tämä kuva kertoo kaiken.
Emppa piti koko reissun pientä etäisyyttä Bellaan,
vaikka kovasti on jo rohkaistunut.
Oma suosikkikuvani tältä reissulta.

Tänään oli vuorossa sininen reitti.

Lähestymme Hevosjärven ja Kuorejärven yhtymäkohtaa.

Ja siellä se on! Majavanpato!
Uskomaton mestari se majava on.
Pato mikä pato.
Järvien pinnat ovat selvästi eri tasoilla.

Matka jatkuu Kuorejärven rantaa pitkin.

Heippa majavat!

Aarnimetsässä

Uskomattoman kaunista!
En osannut odottaa näin kauniita näkymiä.
Olen sanaton.

Kuorejärven laavulla oli muitakin.

Vuokko nauttii omasta rauhasta.

Mielenkiintoinen puun tyvi...

...ja latva.
Pysyyköhän pystyssä kovalla myrskyllä?!

Kiipeämme takaisin pääpolulle. Kaunista.

Välillä lapset heittivät juoksuksi.

Ja välillä kävi näin
kivisillä ja juurakkoisilla poluilla.

Pian ollaan takaisin lähtöpisteessä.

Kirkasta on vesi.

Meidän kasivuotiaat ihanuudet.

 Aurinko jaksoi helliä meitä koko päivän. 

Tuntuu, että tämä on paras vuodenaika retkeilyyn.

Tämä se vasta kivaa on.
Vielä kerran vettä pumppaamassa ennen kotiinlähtöä.

Hei vaan Heretty ja Isojärven kansallispuisto!
Kannattaa ehdottomasti käydä!