tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kellomäki - paras hiihtolenkki ikinä!

Ei ole tämän lenkin voittanutta!
Kellomäki - ihan kotikulmilla Ähtärissä! 

Ei ole pakko lähteä Lappiin, jos haluaa nauttia Suomen luonnosta ja kivasta hiihtomaastosta.

Tapanintie 1, Ähtäri - autopysäköinti Koulutie 16

Tapanintieltä sukset jalkaan ja menoksi...

Keskustan pururadalta kiepsautus Törönmäkeen ja oma vapaus koittaa.


Laskun alkukurvi varovasti ja sitten saa nauttia vauhdista.


Tunnelin jälkeen käännös oikealle tavallista aikaisemmin
- jonkin  maakiistan takia -
mutta ei se mitään.





Vanhan Lohituvan kohdalla on Töysäntien ylitys.
Tienviereisen latuosuuden jälkeen tulee pieni lasku ja mutka oikealle.
Jäisellä kelillä laskussa pitää olla varovainen, sillä puro virtaa ladun vieressä.


Nyt alkaa rauhan tyyssija lähestyä. 
Pellolle on ilmestynyt traktorin munia sitten viime näkemän. 
Kaikkeen tottuu.







On se kumma, että aina kevätauringon paistaessa näillä pelloilla hiihtäessä näkee ja kuulee armeijan lentokoneiden ääniä.
Kauhavan lopetus ei näköjään ole muutosta tehnyt.
Perinteinen ylilento siis tänäänkin ennen hiljaiselle perälenkille menoa.
Tämä ihana maalaisromanttinen lato on kuin Suomi-filmeistä.
Heiniäkin näytti olevan sisällä...

Kyltissä lukee Kellomäki 6.0


Tässä tiukka käännös vasemmalle, jos haluaa hiihtää Kellomäen-lenkin kokonaisuudessaan.

Nousun jälkeen edessä pieni mutkamäki,
 jossa kaunis jäätikkö keväisin reunalla.


Ei ole hirvi tästä kulkenut...










... mutta joku muu eläin kylläkin.
Tuskin kuitenkaan Mäkisen Mirri.
Voi, kun olisi ollut biologian tunnilla vähän enemmän asialla.
Olisiko ilves? Tai kettu?
Maaliskuun aikana pitää seurailla, näkyykö karhun jälkiä.

Mutta nämä jäljet kyllä tunnistan!


Kallioisia mäkiä ja todennäköisesti mukavia karhunpesäpaikkoja on lähimaastossa. 
Joku sanoi, ettei ne naisten kimppuun käy. 
Siihen haluan uskoa ;)



 Ei ristin  sielua! Tämä on ihmisen paras paikka!


Nyt lasku varovasti Sappion jäälle.
Keskinen-Sappio

Aurinko ja hiljaisuus


Sappion laavu, Ähtäri










Retkeilijää on odottamassa myös upea laavu Sappion rannalla.
Itse juon kulauksen mustaherukkamehua ennen pitkähköä nousua Kellomäkeen.


Tästä mutka vasemmalle metsän siimekseen
ja kipuaminen Kellomäkeen alkaa.

Kellomäki -  Kellomäentie 133, Ähtäri

Palkinto on tässä - idyllinen vanha Kellomäen talo.

         Joskus viikonloppuisin partiolaiset tarjoilevat mehua sisätiloissa.




Tyyliin sopiva "hotellihelpotuskin" on käytössä.

Kaunis vanha piharakennus


                                          Nimi vihkoon.
                                          Hyvä käytäntö ihan turvallisuusnäkökulmastakin.

Kellomäki, latukartta ja vihko


Sitten suunta kohti ulamaston parkkipaikkaa...


Hiihto jo yli puolimatkan - jaksaa, jaksaa!


Autioitunut pihapiiri ladun varrella




Tästä on kaksi kilometriä ulamaston parkkipaikalle,
joka on suosittu lähtöpaikka lyhyemmälle lenkille.

Paikallisen mestarin taidonnäyte

Nyt ollaan parkkipaikalla.
Tapanintien lähtöpaikalle on tästä reilut kaksi kilometriä.

                                                                             
Suoran jälkeen latu kaartaa oikealle.

Lemmikkieläinten hautausmaa on ladun varrella.

Pitkä alamäki alkamassa. Kivaa!

Ja sitten pitkähkö, loiva ylämäki. 
Pian helpottaa!

Ennen pururataa on Töysäntien ylitys uudemman kerran.
Suksien irrotus ja kiinnitys eli pakolliset venyttelyt.

Pururadalla kiertosuunta myötäpäivään.

Tästä vasemmalle kohti aloituspaikkaa. 
Muutama tasapökkä enää ;)

Ei muuta kuin hiihtämään!

20 kilometriä!

Ja lenkin jälkeen mahtava olo! Voittajafiilis!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti