Lopultakin "lomalla-lomalla"

Lomalla!

- Voitasko me joskus mennä niinku "lomalle" lomalle?!

Näin on yksi pojistamme todennut parin kaupunkiloman yhteydessä

käveltyään muutamana päivänä

kymmenen kilometriä

nähtävyydeltä nähtävyydelle.

- No, ei me kyllä jakseta rannalla löhötä,

eikä se oo realistista esikoisen ja kuopuksen kanssa,

nimittäin se rauhassa rannalla makaaminen.

Ja ei kyllä ihokaan kestä auringonottoa.

Mutta nyt!

Burgas!

Jonkinlainen vastaantulo.
Viisi päivää Mustanmeren rannalla
20 asteen lämmössä.

Varasimme Bulgariasta todella viihtyisän huoneiston,
kun hintataso oli meikäläisittäin edullinen.

Ja merinäköalalla!
Meren rannalla kasvaneelle meren katsominen on aina rentouttavaa.

Mutta ei täällä ollut mitään yleisöryntäystä.
Paikallisilla oli jopa kevyttoppatakkeja käytössä,
kun me kuljimme tyytyväisinä kesävaatteissa.

Rantapuistossakin oli tilaa temmeltää.

Innokkaita kalastajia oli laituri täynnä,
mutta yhtään nykäisyä emme edes nähneet.

Suomi-poika löysi Pohjolan maailmankartalta.

Ulkona oli kiva syödä hinnan ja tarjonnan suhteen.

Luulimme tilaavamme ranskalaisia juustolla,
mutta kyllä nämä enemmän sipseiltä vaikuttivat.
Kuopus ei valita.

Bulgarialainen aamiainenkin tuli testattua.
Juusto oli parasta.
Muutoin huonoin valinta tällä reissulla.

Varmistuksia varmistusten päälle tekevälle äidille
yksi ohjelmanumero oli juna-bussi -yhteyksien
tsekkaaminen.
Huomenna reilaajat tulevat meitä moikkaamaan
ennen kukonlaulua.

Rautatieasema ja linja-autoasema
ovat kauniisti vieri vieressä.
Pitäisi olla siis simppeliä, huh!
Vaikkei tämä taida ketään muuta edes stressata...

Majapaikkaan palaamassa.

Nyt tuli tiukka paikka.
Pieni kissa maukui sydäntäsärkevästi ulko-ovella.
Näitä kulkukissoja on siellä täällä,
mutta pakko pitää etäisyyttä vaikka kuin hellyyttävä olisi.
No, kissa-allergisena yritän kiertää kissat aina kaukaa,
mutta yleensä ne kiehnäävät juuri meikäläisen lahkeessa.

Meri ja aallot.
Näitä voisi katsella loputtomasti.

Aurinko alkaa laskea.

Rannalle siis.

Burgasin keskusta näkyy horisontissa.
Yhdeksän kilometrin päässä.
Paikallisbussilla puolentunnin matka.

Simpukankuoret ovat muidenkin mieleen...

... pakkohan niitä oli kerätä taskut täyteen.

Ja sitten pesualtaan kautta kuivumaan!

Aamut olivat aina pilvisiä...

...mutta pian aurinko jo rävöttikin kirkkaalta taivaalta.
Lämpötilakin oli staattisesti 20 asteen tietämillä joka päivä.
Syysmyrskyistä ei onneksi nyt tietoakaan.

No, nyt on sitten kai se loma-loman tunnusmerkki,
kun ehtii korttiakin pelata.

Ja "frisbeetä" heittää.

Ja uida!

Mutta uinti-into vähän laantui,
kun näimme aaltojen tuoman meduusan.
Netistä löysin tiedon, että meduusa jos pääsee iholle,
niin se vastaa nokkosen polttamaa,
ja hoituu apteekista haettavalla rasvalla.
No, ei kyllä huvita testata...

Tämä näkymä ja lämpö riittävät hyvin.

Ja viihtyisä ruokapaikka ja hyvä ruoka.

Perinteinen, bulgarialainen shopska-salaatti oli todella hyvää!

Pizzassakin oli paikallispiirteitä.

Ja tämä juustokakku oli yksi vaihtoehto herkullisten jälkiruokien joukossa.

Meripuistoon mentiin vielä reilaajienkin kanssa.

Ja tietty tuonne laiturillekin.

Kauniita valokuvanäyttelyitä oli parissakin paikassa.

Kaunista!

Mustameri, simpukat ja aallot.
Parasta!

Kävelykadut ovat viihtyisiä.
Jokainen kaupunki tarvitsee tällaisia.

Kesä - ainakin meille suomalaisille.

Lounas vuorossa.

Lomareissu alkaa olla taputeltu.
Ei nyt ainakaan juostu kirkoissa ja museoissa.
Jospa se nyt oli se paras loma-loma,
johon me tämän perheen aikuiset kyetään.

Bulgarialaiset ovat todella ystävällisiä.

Lomailu täällä on helppoa.

Lentokenttä on aivan vieressä.

Englannilla pärjää,

mutta venäjän kielellä täydellisesti.

Kyrillisten aakkosten tunteminen helpottaa huomattavasti.

Valuutta on leva,

vaikka EU-maassa ollaankin,

ja sitä pitää olla,

sillä kortti ei joka paikassa kelpaa.

Borta bra men hemma bäst.

Kiva palata syksyiseen koti-Ähtäriin!