Kaukana kaikesta

Lumesta emme luovu!

Pari päivää ennen pohjoiseen lähtöä 

saimme päähänpinttymän, 

että lumilomaa on jatkettava 

keinolla millä hyvänsä.

Sallassa emme ole koskaan käyneet.

Kuusamosta sinne on vain sata kilometriä.

Äkkiä Tori.fi-sivustolle...

Ja sieltä se löytyi:

helppo Holiday Club -loma-asunto sopuhintaan!

Mielenkiintoista.

Keskellä ei mitään. Poissa mainosvalojen loisteesta.

Aitoa Lapin tunnelmaa.

Tapaninpäivänä
pakkasen kiristyessä ja
kuun komeillessa vielä taivaalla
ensimmäinen testihiihto Sallan laduilla
Vassun kanssa.
Poropuiston suuntaan
oli mukavan loivapiirteistä maastoa,
motorisesti vähemmän ketterälle pojalle
siis oikein sopivaa.

Seuraava päivä olikin jo aika kirpsakkaa keliä.

Meidän perheen rivakammat hiihtäjät lähtivät Kaunisharjulle testireissulle,

ja minä, Vassu ja Emppa jäimme kokkailemaan.

Serkkupojalta käymme aina Kuusamon-reissuilla
ostamassa huippuhyvää poronlihaa,
josta on näppärä valmistaa porokiusaus.

Ja sitten oli minun vuoroni, jes!

Pakkasen ansiosta pohjissa oli sellainen pito, 

ettei tunturin rinnettä noustessa 

tarvinnut haarakäynnille heittää lainkaan.

Kaunisharjun kierros oli nimensä veroinen,
suosittelen lämpimästi.

12 kilometriä hiihtelin lähes yksin.
Nautin!
Taidan olla vähän erakkoluonne,
 kun hiljaisuus on niin taivaallista.

Vain yksi nainen oli koiransa kanssa samalla reitillä.
Koiraihmisetkin saavat kerrankin hiihdellä luvan kanssa
lemmikkinsä kera.

Moottorikelkkailijoillakin taitaa olla mukavat oltavat täällä Sallassa.
Reittejä lähtee joka suuntaan.
Hyvin tässä rinnastusten pärjäillään.

Liika on aina liikaa. 

-25°C on jo liikaa ulkoiluun.

Ja viime vuonna meidän autokin kieltäytyi käynnistymästä 

seisottuaan pari päivää noissa lukemissa.

Tästä johtuen lähdimme autoilemaan.

Sallan keskustan pari putiikkia kävimme katsastamassa,

ja jatkoimme matkaa kohti Venäjän raja-asemaa.

Siellä se Venäjä valkeine tunturihuippuineen pilkottaa.

Raja-aseman liikennevaloja ennen teimme ukarin.
Taivas on ollut kuin taideteos koko päivän.

Poronjälkiä pitkin kävin
kuvaamassa yksinäisen ladon.
Kiitos poro!

Onneksi pakkasrintama ei jumittanut pysyvästi Sallan kohdalle.

Niin monta kiinnostavaa reittiä on vielä koluamatta.

Nyt vuorossa "peruslatu" Sallatunturilta Sallaan ja takaisin. 

Kännykkäkameraa tuskin tarvitaan.

Puolimatkassa

Sininen hetki muutti mieleni.

Kaukana siintää Sallatunturi sisaruksineen.

Snowpointilla voi pitää taukoa.
Hyvä motiivi ainakin pienten lasten kanssa hiihdettäessä.
Itsekin hiihtelin aikoinaan Virpiniemeen
kaakaon ja munkin voimalla.
Sokeririippuvainen jo silloin.

Lenkki tehty ja fiilis upea.
Shoppailu jääköön myöhemmäksi.

Mökillä isoveljet olivat rakentaneet Empalle majan,
 johon mahtuu koko pesue.

Kyllä pilvinenkin päivä osaa olla kaunis!

Tunturin ympäri pääsi kiertämään päivänvalossa.

Kynttiläkuusien valtakunta

Mutkamäki käytiin myös testaamassa.

Tykkäsin!

Ei hassumpi hiihtolomakohde tämä Salla,

ainakin rauhaa rakastaville.

Mutta nyt tämä hiihtäminen alkaa mennä hulluuden puolelle,

joten on aika lähteä kotiin.

Onnellista Uutta Vuotta 2016!