Voihan suppilovahvero!

- Eksää ny sieniä tunne?! 

- No, en!

Eihän niitä voi poimia, 

jos vaikka myrkyllisen vahingossa poimii! 

Tai ei osaa käsitellä oikein 

ja myrkyttää koko perheen.

Tästä se lähti,

työpaikan kahvipöydästä. 

Varttitunnin keskustelun jälkeen päätin, 

että suppilovahveron haluan oppia tuntemaan.

Viikonloppuna en ehtinyt 

tai oikeastaan pystynyt,

sillä meidän special ones -tiimi 

ei ole oikeaa seuraa sienimetsään.

Mutta tänään koenipuista selvittyäni 

päätin poiketa tutussa paikassa. 

Onneksi avasin suuni suunnitelmastani 

ja jalomielinen kollegani 

näytti minulle kartalta 

suppilovahveropaikan! 

Täydellistä! 

Hymyilin kilpaa auringon kanssa.

En nyt taida karttaa teille paljastaa, 

sen verran jännää tämä touhu on. 

Mutta näppärin varmaan huomaa kuvista, 

minne suunnistin.

Ihana syksyinen iltapäivä, 

mutta palelee! 

Näpit ihan jäässä. 

Onneksi takissa on huppu.

Nyt olen oikeassa paikassa. 

Nuuskin sammalpeitteistä metsää, 

ei sienen sientä...

Ensimmäinen sieni,
mutta ei suppilovahvero.

No, otetaan kuva edes naavaisesta
myrskyn katkaisemasta oksasta,
jos muuta saalista ei löydy.

Mutta jes!!! 

Nyt löytyi, jeeee!

Ei näitä kyllä sattumalta huomaa.

Komea keltainen jalka ja suppilo lakissa.
Oloni on kuin voittajalla!
I did it!

Pitää painaa paikka mieleen ensi syksyä varten!

 Poikkean vielä työmaalla 

julistamassa ilosanomaa 

ja hakemassa varmistuksen, 

että sienet ovat oikeita.

Sormet vieläkin ihan kohmeessa.

Nämä 20 vuotta sitten kudotut kynsikkäät 

on aina väärässä paikassa.

Silloin harvoin kun niitä tarttis,

ne on joko hukassa tai unohtuu matkasta.

Ensimmäinen sienisaaliini!
Olen aivan innoissani!

 Sitten kokkikolmonen aloittaa kokkaamisen 

saatuaan palikkaohjeet työkaverilta.

Nesteet pois ensin.

Sipulia ja voita sekaan.

Ruokakermaa ja ripaus suolaa ja pippuria.

 Nyt mennään kyllä heikoille jäille. 

En ole alkuunkaan oikea henkilö jakamaan ruokaohjeita, 

mutta menköön.

Oikea kokkauspaikka 

olisi ollut laavu 

jossakin keskellä korpea, 

mutta kaikkea ei voi saada.

Sitten sienimössöä leivän päälle.

Ja muusin päälle.

Herkullista on! 

Ja kukaan ei vielä kouristele lattialla kippurassa.

Parasta kaikessa on, 

että sienet on poimittu itse!!!

Kiitos kollegat!